Homma pelittää
Toukokuu 23rd, 2008 by kimmeli
Lääkärin luona oli erittäin kiva käydä, siis ihan oikeasti! Hän on niin taitava ja tutki minut huolellisesti ja kuunteli suulasta vuodatustani myhäillen. Siis, ei ole kysymys siitä, että sairaalassa saamistani piikeistä olisi vaikkapa neulan palanen jäänyt minuun…hhm. Oikeasti minulla on joku limapussin tulehdus, siis sellasen möntin, joka sijaitsee siinä jossain lonkkaluun seutuvilla. Hän selitti, mistä se voi johtua tai sit ei mistään, tulee vain! Hoitovaihtoehdot olivat seuraavat: a.ei tehdä mitään, b.syödään tulehduskipulääkekuuri ja c. tuikataan kortisonia. Minä valitsin tietysti vaihtoehdon a. ja hän taisi sen arvatakin. Eli vanha juttu, jos tauti ei tapa, niin kestän kyllä. Mieluummin olisin syömättä kaikkia myrkkyjä. Nyt jo äklöttää se, kuinka paljon minuun meinataan upottaa myrkkyjä.
Kävimme myös läpi koko minun tähänastisen hoidon, oikein kuvien kanssa eli hän siis suorastaan rautalangasta väänsi kuinka kaikki tapahtui ja mitä minulle oli tehty. Luki kaikki minun tiedot sairaalan tiedostoista ja käänsi ne minulle selkokielelle. Nyt tiedän, että imusolmukkeita on joka paikassa ja ne on kropan suodattimia! Voi vitsi, minä melkein tanssin ja rallattelin, kun sieltä lähdin.
Illemmalla menin Olutseuran iltaan…join yhden oluen ja poistuin. Toki herätin ihmetystä niin aikaisella poistumisella, mutta sanoin, että joskus näinkin, että minun on mentävä. Siellä oli vain yksi ihminen, joka tiesi, miksi en jaksanut olla kauempaa.
Tänään olen ollut pikkasen liikaa menossa ja tunnen olevani väsynyt. En meinaa millään muistaa, etten ole vielä entisessä iskussa. Minulla on päivän mittaan ollut uupumuksen hetkiä, mutta olen sitten vain istahtanut kotvaseksi. Minulla tarttis olla kuumetta, että pysyisin aloillani:)
- Posted in Minä itte
Toukokuu 23rd, 2008 at 23.33
Jostain kautta johdattauduin blogiisi ja taisinpa jädä kerrasta koukkuun. Kaikkea en ehtinyt lukea, mutta riittävästi kuitenkin todetakseni, että olet kerrassaan kelpo blogeilija! Usein “sairaskertomuksia” lukiessa tulee surulliseksi ja ahdistuneeksi, mutta nyt sellaisesta ei ollut häivähdystäkään. Psyyken ja kehon side on uskomattoman voimakas, enkä epäile hetkeäkään, etteikö positiivinen asenteesi nopeuta toipumistasi.
Jos hiusten lähtö on odotettavissa, voit miettiä jotain järisyttävän uutta, koska muutos on kuitenkin luvassa. Eräs ystäväni päätti kokeilla ennen kemoterapiaa, miltä tuntuisi olla lyhyttukkainen blondi! Hän tuli siihen tulokseen, ettei blondius ole hänen juttunsa sen enempää kuin kaljukaan, joten hiukset ovat saaneet kasvaa entiselleen! Kaikilta eivät hiukset edes lähde ( onhan niitä jotain kylmämyssyjäkin ym.) eikä kaikille tule pahoinvointiakaan. Sanonta “Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!” sopii sinun oikeaan ja vahvaan asenteeseesi, vaikket vielä mummoiässä olekaan, toisin kuin minä. Halauksia ja tsemppiä sinulle sekä aurinkoisia päiviä!
Toukokuu 24th, 2008 at 0.58
Hyvä, että on sellainen lääkäri, että ‘vääntää rautalangasta ja kääntää selkokielelle’.
Leppoisaa viikonloppua!
Toukokuu 24th, 2008 at 12.38
Kiitos Pilli kommentista ja tervetuloa käymään toistekkin!
Niin Roosa, olen aika onnen lellikki, kun minua on siunattu niin kivoilla lääkäreillä!