Päivien Kimallusta

Toukokuu 22nd, 2008 by kimmeli

Sain tänään soiton tohtorisetältä, siltä ihanaääniseltä, jota sitten tenttasin oikein urakalla, ihan vaan nauttiakseni siitä miehisen matalasta äänestä, ai-jai!

Tulokset olivat tulleet ja jos on 11 imusolmuketta, niin kolmessa olisi jotain pientä… Niin, että saan sitten pienet jatkohoidot. Mielenkiintoista! Tilanne on kuulemma hallinnassa ja oikeasti olen terve ja ne jatkohoidot vain varmistavat, että palataan siihen lähtöruutuun, kun ei vielä ollut mitään missään. Hän vielä varmisti, että minun kannattaa niissä hoidoissa käydä. Siihen tuumasin, että tottahan toki, minähän en leikkiä kesken jätä. Tämä sota taistellaan peitset tanassa ja liput liehuen!

Nyt olen jo värvännyt naapurin kuskiksi. Joten hommat hoituu. Ainoo, mikä minua nyt hieman jurppii, jos jurppii, ne se, jos se hoito vie minun hiukset:( Aion ottaa siitä sen verran selvää, että jos niin tulee käymään, leikkautan pitkät hiukseni, ennen kuin ne ovat pitkin ja poikin siel sun tääl. Kasvaahan ne sit toki takaisin, mutta ei ihan hetkessä näihin mittoihin…

Nyt en sitten oikein viittis taas kellee kertoa mitään, kun en haluu kuulla, kui kauheeta tää on! Kun ei meinaan oo, ei sitten niin millään. Minä pidän haasteista ja tätähän se taas on. Pysyy niin vireessä, kun saa olla koko ajan taisteluvalmiudessa, ei pääse pitkästymään. Miten onkin elämä sitten niin rikasta! Kuka tässä enää rahaa tarttee, kun elämyksiä on yllin kyllin!