Helppoo olla onnellinen
Toukokuu 21st, 2008 by kimmeli
Just, niin se on! Minun kohdallani ainakin. Sehän on ihan sillä lailla, että olen niin itserakas ja ehdottomasti oman elämäni sankaritar! Onni on korvien välissä ja se on asenne, mistä en luovu! Minusta vain on huomattavasti mukavempaa olla onnellinen, kuin naama väärinpäin kaiken paskan valittaja ja ikuinen pessimisti, mitkä muuten kierrän kaukaa. Sellaiset perusruikuttajat kun tuntuvat kylvävän sitä omaa mieltään pitkin kyliä. Olenpa ollut huomaavinanikin sellaista, että he oikein nauttivat siitä. Jos vaikka loppujen lopuksi ovatkin onnellisia, kun saavat katkeruuden kalkissa pyöriä ja narisevalla äänellä räksyttää kuinka kaikki voikin olla niin perseestä ja etenkin kun kaikki kurjuus on aina jonkun toisen vika!
Huh, liioittelinkohan pikkasen:) Joka tapauksessa, homma menee kohdallani niin, että kävi miten kävi, olen onnellinen. Niin paljon on niitä syitä, jotka tekevät minut iloiseksi. Minua on turha yrittää lannistaa, sillä niitäkin on, valitettavasti. Joku voi nähdä elämäni kurjana, kun vaan taaperran kaikkien ongelmieni kanssa. Vaan, ovat väärässä, minä en antaisi mitään pois, kaikki kokemukseni(muiden mielestä ne ovat niitä ongelmia) ovat kuitenkin minun ja kuuluvat elämääni. Sairaalakeikastakaan en jäänyt mitään hampaankoloon. Jos joudun jatkohoitoihin, niin lähden sinne liput liehuen! Sekin voisi olla uusi kokemus:) mutta sen näkee sitten.
Olen ollut iloinen, että vaikka en urheile, niin kuntoni on hyvä, kiitos hyötyliikunnan:) Vielä en ole niin mustaa päivää nähnyt, että tekisi mieli jäädä aamulla heräämättä. Minusta uusi päivä on aina mahdollisuuksia täynnä. Suorastaan mahan pohjasta kouraisee(muutenkin), kun ajattelee, mitä kaikkea tänäänkin voi tapahtua! Joku hyvännäköinen uros voi(?) vaikka kävellä vastaan…
Päivä on kaunis ja alan miettimään mitä panisin päälleni, sillä housut ei saisi kiristää haavaa, mutta olisi pysyttävä jalassa. Sellaiset Onni-klowni-housut olisi nyt kova juttu! Lähden kaupungille! Käyn lasten koululla ja sitten menen 80v ystäväni luokse päiväkahville!
- Posted in Omituisia höpötyksiä, Onni
Toukokuu 21st, 2008 at 14.23
Hyvä hyvä! Ihan noin positiivinen en taida olla kuin sinä, mutta tuohon kuitenkin pyrin ja allekirjoitan tuon kaiken
Minä en myöskään voi sietää niitä ihmisiä, jotka kaiken aikaa kulkevat naama nurinpäin ja näkevät joka asiassa ne tummat puolet. Paskaa tässä on tullut itsekunkin niskaan ja monenlaisia äärimmäisen ikäviäkin koettelemuksia on mullakin takana, joten mun mielestäni on turha vedota siihen että “no kun maailma on murjonut…” Asenne- ja luonnekysymys se on, miten asioihin suhtautuu.
Mukavaa keskiviikkoa Kimmelille!
Toukokuu 21st, 2008 at 16.33
Kiitos! Ensimmäinen askel kohti onnellisuutta lähtee aina siitä, kun menee peilin eteen, hymyilee itselleen ja sanoo, että jollei kukaan sinusta välitä, niin mie välitän:)
Toukokuu 21st, 2008 at 17.06
Upeaa positiivisuutta!
Taisin saada pienen tartunnan itsekin