Rappujumppaa
Toukokuu 16th, 2008 by kimmeli
Aloitin aamuni aamulenkillä, rappukäytävässä. Jo sairaalassa ramppasin portaita ylös ja alas, päästäkseni heti kondikseen. Nyt teen sitä täällä kotona. Vaihdoin uuden uutukaiset pyjamanhousut päälleni ja kampasin hiukset, en kyl meikannut… ja sitten menoksi.
Alasmenohan on helppoa, mutta ylöstulo, ihan vaan rauhallisesti…hienosti meni, vaan mikä häiritsi, niin polvien narina.. Samperi, mikä meteli voi lähteä minun polvista!? Kun pääsin ylös, menin kotio hakemaan kännyn kuullokkeineen, että voip kuunnella musaa, sillä niinhän tein sairaalassakin. Sillai se nousu tapahtuu huomattavasti reippaammin ja helpommin ja tasanteilla voi pikkasen jorata 
Aina kun pääsin ylös, huilasin katselemalla ikkunasta, vastapäisen talon seinää. Sairaalassa oli sentään tuoli ja ikkunasta avautui ihana metsäinen maisema ja parkkipaikka. No, käväsin juomassa ja sitten taas alas ja ylös ja sama uudestaan…
Onneksi ei ollut ketään näkemässä, sillä olisivat talon väki voineet luulla, että nyt se on päässyt hourulasta kotilomalle.
Taidan ottaa päivällä uusiksi, niin että kun saikku loppuu, olen paremmassa kunnossa kuin ennen sitä. Sitä paitsi, minun kroppani vaatii liikkumista!
- Posted in Minä itte, Omituisia höpötyksiä
Toukokuu 16th, 2008 at 18.27
Silloinhan sitä juuri pitääkin mennä kun naapurit on liikenteessä - onpahan niilläkin sitten jotain puhuttavaa
Meidänkin isäntä välillä vähän naurattaa naapurin mummoja hakemalla lehdet aluspöksyissä (ja minä pyöritän päätä..). Onneksi meillä on tosi rennot naapurit, varsinkin ne mummut!