Toukokuu 16th, 2008 by kimmeli
Piipahdin kaupassa pienen miehen kanssa. Alkoi tehdä mieli olutta, siis ihan siinä mielessä, jos se pikkasen auttaisi ton suolen toiminnan kanssa:) Menimme kauppaan ja keräsimme korillisen ostoksia ja äipälle kaksi olutta. Poika keräsi kaiken ja lastasi hihnalle, pakkasi ja kantoi kotiin. Minä vain maksoin ja kävelin vieressä:) aika reteetä ja näytti ulkopuolisen silmissä varmaan hirveälle. Kuinka äiti voikin teettää lapsellaan kaiken…
Parasta oli se, että isompi poika sillä aikaa oli kotona tiskaamassa. Homma pelittää siis melko kiitettävästi. Tyttäreni pakeni jo heti koulun jälkeen yökylään kaverinsa luo:) Kun pesen pyykkiä, niin pojat tyhjentävät koneen koriin ja nostavat sen pöntön päälle, mistä saan pyykit sitten kätevämmin kuivumaan.
Miten olenkin kiitollinen lapsilleni, ja Jumalalle, joka on minulle heidät suonut. Ilman heitä, minusta ei olisi mihinkään. Siksi en anna heitä tänä viikonloppuna isälleenkään, kun haluan nauttia lasteni seurasta koko ajan.
Toukokuu 16th, 2008 by kimmeli
Aloitin aamuni aamulenkillä, rappukäytävässä. Jo sairaalassa ramppasin portaita ylös ja alas, päästäkseni heti kondikseen. Nyt teen sitä täällä kotona. Vaihdoin uuden uutukaiset pyjamanhousut päälleni ja kampasin hiukset, en kyl meikannut… ja sitten menoksi.
Alasmenohan on helppoa, mutta ylöstulo, ihan vaan rauhallisesti…hienosti meni, vaan mikä häiritsi, niin polvien narina.. Samperi, mikä meteli voi lähteä minun polvista!? Kun pääsin ylös, menin kotio hakemaan kännyn kuullokkeineen, että voip kuunnella musaa, sillä niinhän tein sairaalassakin. Sillai se nousu tapahtuu huomattavasti reippaammin ja helpommin ja tasanteilla voi pikkasen jorata 
Aina kun pääsin ylös, huilasin katselemalla ikkunasta, vastapäisen talon seinää. Sairaalassa oli sentään tuoli ja ikkunasta avautui ihana metsäinen maisema ja parkkipaikka. No, käväsin juomassa ja sitten taas alas ja ylös ja sama uudestaan…
Onneksi ei ollut ketään näkemässä, sillä olisivat talon väki voineet luulla, että nyt se on päässyt hourulasta kotilomalle.
Taidan ottaa päivällä uusiksi, niin että kun saikku loppuu, olen paremmassa kunnossa kuin ennen sitä. Sitä paitsi, minun kroppani vaatii liikkumista!
