Saanhan olla iloinen…
kimmeli 5. Toukokuu, 2008
Kaikesta huolimatta, kun en jaksa juur murehtiakkaan. Onhan se niin, että kyllähän sitä vois jos vaan viittis, vaan ku olen sen verta laiska, etten jaksa.
Tulevaisuus tuo tullessaan mitä tuo, eikä se murehtimisella parane. Elämä on niin tätä, välillä paistaa, välillä sataa ja vaihtelu virkistää. Kukaan ei jaksa ainaista paistetta, sitäpaitsi sateen jälkeen on aina niin paljon raikkaampaa.
Menen sairaalaan keskiviikkona. Silloin varmaan saan tietää ennusteen. Leikkaus on torstaina ja seuraavalla viikolla olen jo kotona. Näin minulle sanottiin. Minua ei pelota, päinvastoin jännittää sillai positiivisesti. Mitään tälläistä minulle ei ole ennen vielä käynytkään:).
Huomenna olen vielä koko päivän niin työni touhussa, että tuskin kerkeen mitään kirjoittelemaan, mutta ehkä sitten ensi viikolla, jahka kynnelle kykenen!
Nauttikaa elämästä, sen ihan jokaisesta päivästä! Niin minäkin teen!
