Huhtikuu 24th, 2008 by kimmeli

Ystäväni täytti 80v. Olin lasten kanssa siellä juhlistamassa. Juhlia oli vietetty jo virallisesti ja epävirallisesti. Meidän kopla meni hänen luokseen niin, ettei ollut muita, sillä osaamme täyttää pienen asunnon ihan kiitettävästi.

S-Täti otti meidät vastaan todella kauniissa puvussa ja äidyin heti kehumaan sitä, niin kaunis väri ja miten tyylikäs. - Kirpparilta löysin joskus aikoja sitten, tuumasi S-täti. Hän oli keväällä sairaana, niin laihtui sen verran, että puku puki häntä todella hienosti. Hopeiset korut kruunasivat koko komeuden.

Kertoi sitten kahvin lomassa, kuinka oli mennyt jotain vierasta alaovelle vastaan, niin oli joku rouva samasta talosta ihastellut hänen tyyliä. Siihen naureskeli täti, että nykyään, kun ei jaksa enää mihinkään lähteä, niin sentään hississä ihmiset huomaavat:)

S-täti on omaa luokkaansa oleva ihminen, eikä niitä joka oksalla kasva! Huumoria piisaa ja hän tuntuu olevan iätön. Siksi lapsenikin tykkäävät hänestä. Hän ei ikinä puhu kenestäkään pahaa! On niin tavattoman ymmärtäväinen, iloinen ja sillä huumorilla on lapset valloittanut. Minunkin lapseni uskaltavat heittää hänelle “läppää”, kuten poikani. Olin juuri komentanut lapsia, että - kun ei teillä taas ole mitään tapoja… Siihen poikani tuumasi - S-täti, eikö ookkin meillä tapoja? Siihen S-täti heti nauraen nyökytteli, että tottakai! Äiti sai heti nokilleen:)

S-täti on meille “adoptoitu”, sillä hänellä ei ole omaisia. Kaikki ovat kuolleet, omaa poikaa myöten. Minulla taas ei ole koskaan ollut mummoa, joten olemme vain ottaneet hänet! Eikä hänellä ole sitä mitään vastaan. Vietämme joulutkin yhdessä. Minä käyn välillä hänen luonaan ilman lapsia, jolloin voidaan puhua “aikuisten asioita”.

Huhtikuu 23rd, 2008 by kimmeli

Nyt kun aletaan muistella lapsuuden kauhukokemuksia, niin minulla se ei ollut hissi, vaan vessa!

Ensimmäinen vesiklosetti meillä oli jo kun olin 4v. Siihen asti olin käyttänyt ulkohuussia ja oikeastaan tottunut siihen, paitsi paperi siellä oli kovaa. Semmosessa kuparikoukussa olevia arkkeja, joista toinen puoli oli kiiltävä ja toinen matta. Sitä sai sitten hinkuttaa koko istunnon ajan, että sai sen edes vähän pehmeämmäksi. Välillä se paperi toimi jopa piirustuspaperina.

Vaan se vesiklosetti. Meillä oli sellainen tavallinen pyttymalli, missä vesisäiliö oli heti pytyn takana ja semmosesta mustasta nappulavipusesta tilattiin huuhtelu. Se oli ihan ok.

Vaan kun menimme setäni luokse kylään ja menin vessaan, niin olin saada slaagin. Pytty oli kyllä ihan kelvollinen, mutta se vesisäiliö. Se oli siellä katon rajassa, mistä roikkui ketjussa puinen palikka. Siitä piti nykäistä, että pytty tyhjenee. Taivas varjele, kuinka pelkäsin, sillä sehän voi vaikka pudota sieltä. Puhumattakaan siitä, ettei se ihan tavallisesta vedosta toiminut. Piti vielä osata oikein nykäistä. Oli pyydettävä äiti apuun.

Myöhempinä vuosina koulussa sinne säiliöön sitten pystyi piillottamaan vaikkapa kiisselin. Koulun kotitalousluokassa näin oli tapahtunut, legenda kertoo.

Huhtikuu 22nd, 2008 by kimmeli

Jossain on tiedossa hissiremontti. Olispa meilläkin. Tulisi kuntoa pikkasen kohotettua ja lapset saisivat kulkea rapuissa. Meidän talossa kun alituiseen marmatetaan, kun lapset juoksevat rappusia… Minusta se taas on liikunnallisesti ihan hyvä asia. Toista oli silloin, kun minä olin nuori(lapsi)…ehe-ehe! Silloin EI saanut käyttää hissiä, jos sattui olemaan alle 12v. Hisseissä oli kyltit, missä luki, ettei alle 12-vuotias saanut yksin käyttää hissiä!

Minä veljeni kanssa takerruimme sanaan yksin. Meitähän oli kaksi! Miksei me voida kulkea hissillä? Ei voitu:(. Silti, koska se oli kielletty leikki, harrastimme sitä…Asuimme kuudennessa kerroksessa, niin menimme hissillä vitoseen ja siitä sitten rappuja “hengästyneenä” ylös. Miksi? Siksi, että meidän kerroksessa asui se haukka, joka vahti meidän joka henkäystäkin. Kyllä vaan, silloinkin lapset olivat vain pahaisia kakaroita ja aina pahan teossa.

Kun tähän kaupunkiin rakennettiin oikein korkeita taloja, niin eräs luokkakaverini muutti yhteen niistä. Myöhästyimme kerran koulusta, kun ajelimme vain hissillä. Kerroksia oli 12 ja kun meni hissin takaosaan, sammui valot. Ajelimme ees sun taas, istuen hissin takaosassa ja vitsi, se oli muuten kivaa:) Kun menimme kouluun ja nöyränä pyytelimme opelta anteeksi, niin ope kysyi miksi olitte myöhässä? - Ajelimme hissillä…

- Ajelitte hissillä?????

Huhtikuu 21st, 2008 by kimmeli

Se mollukka valvottaa! Ihan kiva joo, mutta kyllä työtäkäyvän ihmisen olisi saatava nukkua! Eilen illalla kattelin tölsää, juttelin puhelimessa ja jopa nauroin katketakseni….Luin ystävälleni otteita eräästä aivan erityisen hauskasta kirjasta. Kun puhelu oli päättyny, kello oli kai liki keskiyö. Silti vaan menin vielä surffailemaan, öiseen nettiaallokkoon.

Kun vihdoinkin pääsin sänkyyn, aloin lukea! Jessus ja nukahdin vasta ihan liian myöhään ja aamulla oli aikainen herätys. Silti heräsin pariin otteeseen ennen ku piti herätä. Sitten kun se varsinainen herätys oli, en olisi millään jaksanut herätä.

Töissä meni ihan ok, siis ei mitään isompia virheitä, vaikka pakko myöntää, että kone kyllä köhi. Vähän sillai, ku yks tulppa olisi ollut pois käytöstä:)

Nyt tarttis kotona olla ja jaksaa pysytellä hereillä niin kauan, että pääsisi kunnon yöunille! Jos vaikka nukkuisi sitten sillai hyväst ja syväst!

Huhtikuu 21st, 2008 by kimmeli

Vietin päivän Porvoossa. Olin siellä jo klo 10. Ensin Antiikkimarkkinoilla, mitkä oli vajaassa tunnissa nähty. En ostanu mitään kun ei ollut varaa:)

Sitten sinne ihanaan Wanhaan kaupunkiin. Miten oli ihanaa käppäillä siellä katua ylös ja toista alas ja välillä viistoon ja ihan miten vaan. Kaverini kanssa olin ja se ei jurputtanut - en jaksa kävellä, - tääl ei oo ku vanhoi taloi, epistä, - pahuksen vaikee kävellä jne.

Kirkko oli komia ja edennyt hyvin rempassaan. Toinen puoli katosta paanutettu. Harmi vaan kun kaupat olivat kiinni. Silti kävimme yhdellä kirpparilla ja sitten syömässä. Söin jumalaisen hyvän katkarapusalaatin, missä oli niin topakka kastike, että vieläkin maistuu suussa:)

Kun lähdimme kotio, kävimme vielä yhdellä kirpparilla ja sieltä löysin kannun, Arabian kastikekannun:

Vitsi, että olin iloinen. Soma kannu oli siellä ihan minua varten(porvoon mitta)! Nyt se kaapissani kaikessa rauhassa. Jos jotakuta kiinnostaa, voi arvata, paljonko siitä kärsin?

Matkalla oli moottoritiellä ihan kesken kaiken 60km:n rajoitus! Juma, miks ihmeessä? Mitään syytä ei ollut, eikä muuten sen rajoituksen poistavaa merkkiäkään. Se merkki oli vielä pikkasen liian oudon kirkas, että tuli kyllä mieleen, että nyt on vedetty hölmöä höplästä:) Kummasti jengi vaan vauhtia hiljensi…

Huhtikuu 19th, 2008 by kimmeli

Minä se olen, myönnän näin heti alkuun. Olen niin uskomaton tekemään virheitä, että melkein hävettää. Joskus tai aika usein tekisi mieli juosta pää edeltä seinään, kun oikein töpeksii.

Tänään minä sitten tein ruokaa! Ajattelin oikein urakoida, ettei ihan hetkeen tartte kokkailla. Ensin se perinteinen makrulaatikko. Olin paistanut jauhelihan ja keittänyt makrut. Olin siinä vaiheessa, kun ne piti sotkea sekaisin. Ei siis vaikeeta, mutta mitä kävi? Kun otin sen paistinpannun, niin ai perkele, ku poltti! Koko pannu lattialle ja tietty ylös alaisin! Mitä v****a kävi? Olin mukamas laittanut uunin päälle, mutta olinkin laittanut yhden levyn kuumenemaan ja se samperin levy oli kuumentanut paistinpannun kahvan aivan sairaan kuumaksi. Uuni oli kylmä:(

Kun sitten katselin niitä jauhelihoja keittiön matolla, oli ihan hilkulla, etten alkanut itkeä. Siis otti pattiin niin maan penteleesti! Vaan ei itku auta, oli tehtävä jotain. Mitä, niin se ei ole heikkohermoisten hommaa….Minä nimittäin kaapasin ne jauhelihat takas pannuun. Meillähän ei ruokaa hukkaan heitetä. Tyttäreni totesi siihen, että ihan kiva, meillä on sit hiusmakaroonilaatikkoa:) Siihen minä taas tuumasin, että väärin, sillä eilen imuroin ja pesin lattiat!

Kerättyäni jauhelihat talteen, huuhtelin ne! Eipähän ole niin rasvaista:) Tein sen ruuan ja lapset söivät. Nälkäänsä. Minä en syönyt, sillä makarooniruuat, niin hyviä kuin ovatkin, ovat nyt mahani hoidon kannalta pannassa.

Mitä sitten seurasi? Matto oli rasvassa. Eli ei olisi sen rasvan takia tarvinut niitä jauhelihoja huuhdella. Vinkkasin tyttäreni apuun. Rullaa matto ja puistele sitä sen verran partsilla, että saan sen pesukoneeseen. Teki työtä käskettyä, mutta silti se matto jäi puistelematta, kun juuttui katselemaan naapurin kissaa. Minä vein mattorullan pesukoneeseen ja ne perhanan jauhelihat, siis en minäkään kaikkea saanut kaavittua, levisivät kylppärin lattialle! Taas olisi itkettänyt, mutta sen sijaan sain kamalan raivarin! Huusin kun sumusireeni, että  #&%”#, kun ei sitä mattoa oltukaan putsattu ja kiukutikiukuti…

Karmea rangaistus odotti. Ei niinkään siitä, ettei sitä matto oltu puisteltu, vaan siitä, että valehteli minulle. Otappas imuri ja imuroi koko kylppäri ja sen jälkeen sitten kaikki muutkin paikat. Siis, aivan kertakaikkisen kamala äiti paljasti taas kyntensä:( Siitä seurasi ovien paiskomista, mutta myöskin se imurointi.

Nyt sitten on talossa rauha! Olen tehnyt toisenkin pakillisen ruokaa ja se ei mennyt lattian kautta. Lapset ovat menneet isänsä luo ja äiti voi ottaa pari bisseä ja kuunnella “Entisten nuorten sävistä” Matto on kuivumassa.

Huhtikuu 18th, 2008 by kimmeli

Kuka ei ole lukenut sitä? Tuulen varjo on niiiiin hyvä kirja, että kaikkien itseään kunnioittavien tulisi se lukea. Kirjailija

Carlos Ruiz Zafón

kirjoitti erittäin hienon kirjan, jota myytiin ihan kipeesti ympäri maailmaa.

Luin sen ja minusta tuntui, että mikään kirja ei sen jälkeen enää tunnu missään. Ihan oikeesti oli sen lukukokemuksen jälkeen sellainen olo, että nyt en voi enää ikinä lukea mitään:( Onneksi se meni ohi ja on pakko kertoa, että olen lukenut vaikka mitä.

Iloinen uutinen onkin se, että tämä loistelias kirjailija on pykänyt ilmoille uuden kirjan ja nyt sen kirjan käännöksistä kisaillaan. Jee, jahka se on suomennettu, menen varppina sitä kirjakaupan ovelle aamuyöstä jonottamaan:)

Huhtikuu 17th, 2008 by kimmeli

Tänään töissä soi puhelimeni tämän tästä:

- Äiti, missä mun verkat? - Sängyssäsi! -Kiitti äiti,moi!

Rinring!

- Äiti missä on minun pyörän avain? - Lipaston ylälaatikossa. - Voi juku, äiti, mistä tiesit???

Niin, puheluja tuli, mutta ei yhtään prinssiä soittanut, siis sellaista minun ikäistä, jotka ei olisi minua äitiksi kutsunut….

Jospa huomenna….

Huhtikuu 17th, 2008 by kimmeli

Minun on taas koskenut mahaa siihen malliin, että meinasin jo saikulle jäädä, mutta en kehdannut. Kun ei oo kuumetta. Olen vaan ollut erittäin kevyellä ruokavaliolla, en oo juonut kuin aamukahvin ja olutta en ollenkaan:)

Saunassa kävin ja kun olin menossa löylyyn, vedin oven perässäni kiinni sillai, että jätin sormen väliin! Ai, perkele, ku sattu! Aivan sairaasti ja kiroilin lauteilla ainakin 5min. Hyvä, etten repinyt irti koko ovea. Tai hakannut päätä seinään siitä hyvästä, kun ei tähän ikään mennessä ole oven kahvaa oppinut käyttämään! Se hyvä puoli tosta sessiosta oli, ettei sinä aikana koskenut yhtään mahaa:)

Huhtikuu 15th, 2008 by kimmeli

Minun ihana lusmupoikani on kunnostautunut liikunnan saralla. Jollei hän virittäydy kotihommiin, niin harrastusten pariin kyllä sitäkin innokkaammin.

Tänään kävimme yhdessä shoppailemassa. Uudet säärisuojat, sukat, kengät ja hammassuoja. Siis kahden harrastuksen kamppeita. Yli 50egee meni, tilipäivä onneksi.

Menimme vielä ruokakauppaan. Hän silmät kirkkaina kanteli omaa kassiaan ja kiitteli. Oli niin onnellinen uusista kamoista. Sanoin sitten, että maksat sitten takaisin, kun pelaat Liverpoolissa:)

Hän tässä yhtenä päivänä kertoi kulkevansa limusiinilla, sillä Liverpoolin pelaajat eivät aja itse?! Tänään oli taas uudet kuviot, sillä hän ei pelaakkaan Liverpoolissa, vaan Real Madridissa. Hänet oli ostettu sinne….joten meillä alkaa olla aika selvät sävelet!