Päivien Kimallusta

Huhtikuu 23rd, 2008 by kimmeli

Nyt kun aletaan muistella lapsuuden kauhukokemuksia, niin minulla se ei ollut hissi, vaan vessa!

Ensimmäinen vesiklosetti meillä oli jo kun olin 4v. Siihen asti olin käyttänyt ulkohuussia ja oikeastaan tottunut siihen, paitsi paperi siellä oli kovaa. Semmosessa kuparikoukussa olevia arkkeja, joista toinen puoli oli kiiltävä ja toinen matta. Sitä sai sitten hinkuttaa koko istunnon ajan, että sai sen edes vähän pehmeämmäksi. Välillä se paperi toimi jopa piirustuspaperina.

Vaan se vesiklosetti. Meillä oli sellainen tavallinen pyttymalli, missä vesisäiliö oli heti pytyn takana ja semmosesta mustasta nappulavipusesta tilattiin huuhtelu. Se oli ihan ok.

Vaan kun menimme setäni luokse kylään ja menin vessaan, niin olin saada slaagin. Pytty oli kyllä ihan kelvollinen, mutta se vesisäiliö. Se oli siellä katon rajassa, mistä roikkui ketjussa puinen palikka. Siitä piti nykäistä, että pytty tyhjenee. Taivas varjele, kuinka pelkäsin, sillä sehän voi vaikka pudota sieltä. Puhumattakaan siitä, ettei se ihan tavallisesta vedosta toiminut. Piti vielä osata oikein nykäistä. Oli pyydettävä äiti apuun.

Myöhempinä vuosina koulussa sinne säiliöön sitten pystyi piillottamaan vaikkapa kiisselin. Koulun kotitalousluokassa näin oli tapahtunut, legenda kertoo.