Päivien Kimallusta

Huhtikuu 19th, 2008 by kimmeli

Minä se olen, myönnän näin heti alkuun. Olen niin uskomaton tekemään virheitä, että melkein hävettää. Joskus tai aika usein tekisi mieli juosta pää edeltä seinään, kun oikein töpeksii.

Tänään minä sitten tein ruokaa! Ajattelin oikein urakoida, ettei ihan hetkeen tartte kokkailla. Ensin se perinteinen makrulaatikko. Olin paistanut jauhelihan ja keittänyt makrut. Olin siinä vaiheessa, kun ne piti sotkea sekaisin. Ei siis vaikeeta, mutta mitä kävi? Kun otin sen paistinpannun, niin ai perkele, ku poltti! Koko pannu lattialle ja tietty ylös alaisin! Mitä v****a kävi? Olin mukamas laittanut uunin päälle, mutta olinkin laittanut yhden levyn kuumenemaan ja se samperin levy oli kuumentanut paistinpannun kahvan aivan sairaan kuumaksi. Uuni oli kylmä:(

Kun sitten katselin niitä jauhelihoja keittiön matolla, oli ihan hilkulla, etten alkanut itkeä. Siis otti pattiin niin maan penteleesti! Vaan ei itku auta, oli tehtävä jotain. Mitä, niin se ei ole heikkohermoisten hommaa….Minä nimittäin kaapasin ne jauhelihat takas pannuun. Meillähän ei ruokaa hukkaan heitetä. Tyttäreni totesi siihen, että ihan kiva, meillä on sit hiusmakaroonilaatikkoa:) Siihen minä taas tuumasin, että väärin, sillä eilen imuroin ja pesin lattiat!

Kerättyäni jauhelihat talteen, huuhtelin ne! Eipähän ole niin rasvaista:) Tein sen ruuan ja lapset söivät. Nälkäänsä. Minä en syönyt, sillä makarooniruuat, niin hyviä kuin ovatkin, ovat nyt mahani hoidon kannalta pannassa.

Mitä sitten seurasi? Matto oli rasvassa. Eli ei olisi sen rasvan takia tarvinut niitä jauhelihoja huuhdella. Vinkkasin tyttäreni apuun. Rullaa matto ja puistele sitä sen verran partsilla, että saan sen pesukoneeseen. Teki työtä käskettyä, mutta silti se matto jäi puistelematta, kun juuttui katselemaan naapurin kissaa. Minä vein mattorullan pesukoneeseen ja ne perhanan jauhelihat, siis en minäkään kaikkea saanut kaavittua, levisivät kylppärin lattialle! Taas olisi itkettänyt, mutta sen sijaan sain kamalan raivarin! Huusin kun sumusireeni, että  #&%”#, kun ei sitä mattoa oltukaan putsattu ja kiukutikiukuti…

Karmea rangaistus odotti. Ei niinkään siitä, ettei sitä matto oltu puisteltu, vaan siitä, että valehteli minulle. Otappas imuri ja imuroi koko kylppäri ja sen jälkeen sitten kaikki muutkin paikat. Siis, aivan kertakaikkisen kamala äiti paljasti taas kyntensä:( Siitä seurasi ovien paiskomista, mutta myöskin se imurointi.

Nyt sitten on talossa rauha! Olen tehnyt toisenkin pakillisen ruokaa ja se ei mennyt lattian kautta. Lapset ovat menneet isänsä luo ja äiti voi ottaa pari bisseä ja kuunnella “Entisten nuorten sävistä” Matto on kuivumassa.