Päivien Kimallusta

Huhtikuu 8th, 2008 by kimmeli

Piipahdin tänään jälleen hammaslääkärini pakeilla. Meillä on jo niin pitkä suhde, että tapailemme tämän tästä:) Eli, en pelkää hammaslääkäriä, päinvastoin. Joka kerta kun käyn siellä, ihastun häneen…heheh!

Odotushuoneessa minulla on aina tapana lukea, mutta nyt se osoittautui täysin mahdottomaksi. Siellä oli mies, jolla mikään ei ollut reilassa ja sitä valitusryöppyä joutui kuuntelemaan ihan väkisin. Ihan pakkasi hengästyttämään. Siis minun hammaslääkärini on sairaalalla ja odostustilassa on monenmoisia potilaita. Niin, tämä heppuhei selvitti, ties kelle, kuinka perseellään hänen elämänsä on ja kuinka kaikki on kamalaa ja lääkärit ei löydä hänestä vikaa. Aivan tihkuvalla katkeruudella ja kiroilulla höystettyä paskaa ei olisi jaksanut kauaa kuunnella.

Minun “diagnoosini” hänestä oli, että jos duuni ei kiinnosta, pomot on kusipäitä jne, niin ei ihme jos alkaa huimata. Verenpaineen heittely sillä asenteella ei myöskään ole ihme. Vaikka hän pääsisi millaselle eläkkeelle, niin ei se tilanne muuttuisi, jos on syntynyt valittajaksi.

Onneksi pääsin pian oman lääkärini hoteisiin. Matkat sujuivat ihanasti, kun ei paistanut aurinko ja auto oli aivan innoissaan kesärenkaista ja kulki kuin unelma. Niin se yleensäkin, mutta kyllä nastat pikkasen jurnuttaa. Kuuntelin musaa ja lauloin mukana, enkä mitään lällyjä…