Päivien Kimallusta

Maaliskuu 23rd, 2008 by kimmeli

Kyllä oli hikiset paikat aamulla. Heräsin siihen, kun kuulin nuorimmaiseni olevan jo hereillä…Ei, ne munat, ne ovat minun kaapissa! Apua, oli pakko toimia nopeasti, kehittää suunnitelma…

Poikani oli ihan huuli lurpallaa, kuinka oli jo aiemmin herännyt etsimään, mutta ei munan munaa. Pyysin, että jos poikani menisi keittämään äipälle kahvia

Sillä aikaa, salamannopeasti tai niin nopeasti kuin juuri herättynä kykenee toimimaan, nappasin munat aamutakin taskuun ja kipaisin poikain huoneessa. Sitten muina naisina äkkiä vessaan, niin kuin olisin ollut siellä kaiken aikaa. Kun poikani meni pukemaan(muut sisarukset nukkuivat vielä), käväsin vielä tyttäreni huoneessa ja sitten kahville.

Huh, selvisinpä. Miten sitä oppisi, ettei aina jäisi viime tippaan. Hammaskeiju on muuten ihan samanlainen tohelo!

Maaliskuu 22nd, 2008 by kimmeli

Torstaina sain viestin nuorimmaiseltani, joka halusi uuden tiskiharjan! Oli edellisellä pessyt pikkuvessan!

Eilen, ihan sillai pitkäperjantain kunniaksi, kun tulin kirkosta, poika oli kylpyhuoneen ja saunan kimpussa. Kun kattelin sitä puunaamista, niin kyllä ihan pahaa teki, kun ajattelin, ettei kukaan varmaan tee semmosia hommia pitkäperjantaina! Nuorimmaiseni harrastuksiin kuitenkin kuuluu kotityöt, joten olisiko pitänyt kieltää?

En kieltänyt ja niin meillä on nyt siistiä ja puhdasta. On se hyvä, että joku jaksaa siivota. Paitsi, että tänään meillä on ollut jo rauhallisempaa.

Tiskivuorosta tuli tosin tappelu. Vanhemman poikani vuoro oli tiskata ja kaikin keinoin yritti siitä luistaa. En vaan antanut periksi, vaan alkoin taas uhkailla ja kiristää. Jos ei tiskata, ei katsota telsua, ei mennä tietokoneelle, ei syödä ja lista oli aika pitkä:) Oli omassa huoneessaan miettimässä kunnes päätti sitten tiskata! Jee!

Nyt me täällä sitten katellaan tölsää ja vietetään pääsiäistä!

Katsotaan, tuleeko huomenna pääsiäispupu….

Maaliskuu 21st, 2008 by kimmeli

…oli eilen illalla. Tajusin, että olin unohtanut jotain työpaikalleni. Tärkeää! Siellä kaikki ovat lukossa, valot sammuksissa ja hälyt päällä. Kun mainitsin tästä työkaverilleni, hän sanoi, että käy hakemassa. Just, yksinkö, no en taida uskaltaa, mutta jos hän lähtisi mukaan, niin sitten.

Tuumasta toimeen. Muutenhan se oli ihan helppoa, sillä avaimet meillä oli ja hälyt osataan laittaa pois päältä, mutta valot. Ne toimivat automaatin perässä eli pimmeetä oli! Tai olihan siellä uloskäynnin hehkuvat lamput ja tietokoneiden punaiset valot… Reippaasti vaan sinne ja kohti kaappia, mistä olin menossa eräitä kansioita hakemaan. Työkaverini haki taskulampun ja pelästyin sitäkin, kun tuli sen kanssa perääni. Hoidimme homman nopeasti kuin murtovarkaat ja äkkiä ulos.

Onneksi en mennyt yksin, sillä sen verran jännittävää se oli. Minun mielikuvitus olisi nähnyt ja kuullut vaikka mitä!

Maaliskuu 20th, 2008 by kimmeli

Tänään, kiirastorstai-iltana kävin elokuvissa. Ystäväni kanssa kahdestaan kävimme katsomassa elokuvan Kolmistaan.

Jälleen kotimainen ja niin ihan hyvä. Kari-Pekka Toivonen oli mahtava, mutta eniten pidin Liisa Kuoppamäen esittämästä vaimon roolista. Ehkä häneen voisin paremmin samaistua. Siis jos olisin vielä vaimo. Niin, ja siksi, että olen tutustunut ex-mieheni vaimoon ja päästänyt hänet elämääni, vailla katkeruuksia, ihan vaan elämällä niin vahvasti.

Toisen naisen osakaan ei ole vieras. Tosin, en ihan olisi kyllä ystävystynyt… Yheltä vaimolta olen sentään käynyt pyytämässä anteeksi aiheuttamaani mielipahaa.

Kaiken kaikkiaan pidin elokuvasta juuri sen takia, että kaikkien paskajuttujen jälkeen ihmiset voisivat ottaa vaikkapa mallia siitä elokuvasta. Siihen tyyliin, ettei elämää tarvitse pyhittää kaunalle ja katkeruudelle, vihalle ja koston hautomiselle, vaan elämän voi elää täysillä, pystyssä päin ja toisista välittäen!

Näin, tälläisiä minä mietin pääsiäisenä! Nyt lähden lasteni kanssa saunaan, nautin saunaoluen ja aamulla menen kirkkoon!

Maaliskuu 19th, 2008 by kimmeli

Tosi mukavata Pääsiäisen aikaa! Nyt olisi aika rauhoittua, hiljentyä ja antaa aikaa itselle ja läheisilleen.

Nauttikaa olosta ja elosta. Niin minä ainakin teen, kuten aina

Aion käydä kirkossakin! Olla möllöttää sohvalla ja lukea, askarrella, kirjoittaa ja voi, vaikka mitä.

Saas nähä, käykö meillä pupu, pääsiäispupu…toivottavasti!

Maaliskuu 19th, 2008 by kimmeli

Eilen illalla meillä oli yksi yksinäinen banaani keittiön pöydällä, jota kukaan ei halunut. Minä olin ulkona, sillä en syö ikinä banaaneja. Olin ostanut niitä lapsille, mutta se yksi ei sitten kelvannut, koska kuori oli ruskea…

Pidin esitelmän siitä, kuinka hyviä banaanit ovat nimenomaan kun kuori on ruskea…ei mennyt perille. Jouduin tarttumaan järeämpiin aseisiin eli kiristämiseen ja uhkailuun. Kerroin lapsille, että niin kauan aikaa kun se kiistelty hedelmä nököttää siinä pöydällä, en käy kaupassa! Aloin tiskaamaan… Sen verran on mainittava, että olen yrittänyt opettaa lapsilleni, kuinka ruokaa on arvostettava ja kunnioitettava ja roskiin ei heitetä. Jos jossain perheissä on sellaiseen varaa, niin meillä ei ole.

Kuulin sitten kun lapset alkoivat pitämään palaveria. Välillä kovaan ääneen ja vaikka kuin yrittivät päättää, KUKA sen syö. Minä vaan tiskasin ja hymyilin sisään päin. Suurella mielenkiinnolla seurasin vaivihkaa tilanteen kehittymistä.

Tilanne meni arvontaan. Tyttäreni keksi, että laitetaan jokaisen nimi lappuun ja äiti joutuu nostamaan lapun. Kenen nimi on lapussa, se joutuu syömään banaanin:) Arpa suosi vanhempaa poikaani…

Poika sai kamalan raivarin, ettei halua syödä sitä! Porukan painostus oli sitä luokkaa, että ei auta itku markkinoilla. Lupasi syödä banaanin, jos joku osallistuu hänen kanssaan siihen!? Joten arvonta jatkui. Minun oli nostettava vielä yksi lappu, että selviää se, kuka syö puolet siitä hedelmästä. Arpa suosi nuorempaa poikaani, joka alkoi itkeä…

Tänä aamuna se sitten tapahtui. Kiistellyn banaalin banaanin nauttiminen. Minä sain kunnian olla jakamassa hedelmää. Avasin kuoren ja näytin pojille, kuinka kaunis ja hyvä se banaani oli. Puolitin sen ja pian se oli syöty, ilman kyyneleitä.

Tästä kaikesta viisastuneena, lupasin pyhästi, etten ihan heti osta banaaneja!

Maaliskuu 18th, 2008 by kimmeli

Tulipas jälleen käytyä pääkaupungissa. Töitten jälkeen vaan menoksi ja haistelemaan stadin tuulia. On se vaan eri hienoa käydä siellä ja sain kuulla, että moni muukin tykkäsi.

Auto parkkiin, tutulle paikalle, eduskuntatalon ja kansallismuseon väliin ja sitten jalkauduin. Käväsin Forumissa etsimässä postikortteja, mutta ei ensimmäistäkään keräämääni korttia. Sitten kipasin tien yli Sokokselle ja kirjaosastolle, joka oli remontissa! En siis löytänyt kuin kirjoja, ei näkynyt paperitavaraa, ei kortteja! Aikapulan takia en alkanut kyselemään saati etsimään vaan poistuin paikalta vähin äänin.

Taas kipaisin tien yli Lasipalatsiin ja siellä oli Otavan kirjailta. Takki narikkaan ja sitten syömään. Pelkään aina sitä, että on niin gourmeeta, että minulle se on karmeeta, mutta tällä kertaa minua onnisti. Oli jättikatkaravunpyrstösalaattia ja kylmäsavuporotuulihattuja (ihania yhdyssanoja), jonkinlainen kanaparsasalaatti ja jotain kalamössöpatonkeja. Näitä siis söin ja maistui taivaalliselle. Vuohenjuustosalaatin jätin väliin, sanoin kuin skumpan. Join viscyä. Jälkiruuaksi oli joku taikinakupponen, missä oli jotain vaaleanpunaista tahnaa, minkä päällä marja, joka muistutti mansikkaa, mutta oli vadelma ja kokonaisuus ei maistunut miltään!

Varsinainen tilaisuus olikin se kokokohta! Mahdollisimman eteen istumaan ja nauttimaan. Oli kirjailijoita, jotka esittelivät uutuuksiaan ja joita jaksan aina vaan kuunnella. Reilun tunnin kestävä sessio piti sisällään mm. kirjailijat :

Juhani Suomi, joka oli yllättävä hauska ja sujuvasanainen. Tuija Lehtinen, joka on tuottelias ja erittäin hauska. Kirsi Piha, joka on hurahtanut Italiaan. Edellisellä kerralla paikalla oli hänen miehensä, joka oli silloin tehnyt pastakirjan Italiasta. Katja Kallio, joka kertoi uudesta kirjastaan, jota olen muuten juuri lukemassa. Ulla Svensk kertoi kirjastaan Unelmakakut. Voin suositella kaikille, jotka leipomisesta tykkäävät. Lasse J. Laine kertoi ihanasta luontokirjastaan, joka olisi kyllä saatava. Meillä on jo se hänen erityisen hyvä lintukirja. Sitten siellä oli runoryhmä, joka esitti pätkiä äänikirjasta RUNOA. Se olisi kyllä tosi kiva.

Siis kaiken kaikkiaan mukava ilta ja sen kruunasi se, että kävin juttelemassa Katja Kallion kanssa!

Maaliskuu 16th, 2008 by kimmeli

Kumpaa tekis, kun olis tässä vapaapäivässä nyt sellainen hetki:) Piti nukkua aamulla pitkään, mutta eipä onnistunut, kun heräsin jo ennen seiskaa. Illalla meinaan väsytti niin turkasesti, että meinasi mennä saksalaisen dekkarin seuraaminen kiville.

Tänä aamuna lähdin kuitenkin reippaana Lahden kirjamessuille! Lunta oli koko kaupunki täynnä ja liukasta, mutta sain silti poimittua kaverit kyytiin ja isot tiethän ovat aina auki. Messuilla ei isosti ollut porukkaa eli sai rauhassa kierrellä ja kuunnella. Jubaa menin sinne lähinnä kuuntelmaan ja olihan hän hyvä. Sarjakuvista kun isommin piittaa, mutta Viivi ja Wagner on Kiroilevan Siilin ohella ne, mitkä vaan tulee tsekattua.

Kotiin paluu. Käynkö sohvalle ja otan unoset ennen kuin lähen hakee lapsia, vai otanko jotain palasta, siinäpä pulma? Tartee oikein miettiä…

Maaliskuu 15th, 2008 by kimmeli

En tykkää hameista!

En siis kertakaikkiaan osaa ajatellakaan itseäni hameessa. Jos tarttis hommata hame ja pitää sitä, kaikki muutkin vaatteet menis uusiksi, ajatusmaailma ja käyttäytyminen yms. yms.

Pienenä tyttönä oli pidettävä hametta, kun se vaan oli niin tyttöjen juttu. Joo-joo ja minä olin pikkutyttö 60-luvulla, jolloin ne samperin hameet olivat erityisen lyhykäisiä. Aina näky alushousut, oliko kivaa, ei ollut! Talvella olisi pitänyt pitää villahousuja ja ne kamalat sukkanauhat….ennen kuin tuli sukkahousut…jotka sain heti rikki, kun laskin mäkeä ja toisella kerralla juostessani vihaista koiraa karkuun, kaatusin…

Motkotin vanhemmilleni, että en haluu pitää hametta! Isäni kysyi syytä ja sanoin, ettei sen kanssa voi kiivetä puuhun ja juosta. Hienot naiset ei kiipeile puissa tai juokse. En halunut olla hiano nainen…

Hameen myötä inhoan siis myös sukkahousuja! Eli - olen varmaan vanhainkodissakin farkuissa! Pitkä, maahan asti ulottuva hame kyllä sopisi, vaikka minulla onkin ihan kelpo sääret:) mutta, en osaisi sen kanssa kuin istua.

Yöpuvuissakin hamemalli on ihan pepusta, sillä aamusta helmat on kaulassa ja se on ikävää, etenkin kun nukkuu yksin. Suosin siis pyjamamallia, kun ei tarvitse olla seksy. Pyjamassa ei nimittäin palele, kun nukkuu ikkuna auki (eikä pane edes pakkanen).

Tarjoilija-aikoina hame oli vihoviimeinen työpuku sillä, jollei joku tunkenut käsiään hameen alle (luullen, että tarjoilijan toimeenkuvaan kuuluu muukin tarjoilu…) niin sukkahousut olivat aina rikki. Hame ja sukkahousut olivat niin ikävä yhdistelmä, että hymyile siinä sitten. Onneksi sain useimmiten pitää housuja, niin heti oli kotoisampi olo ja hymy oli naamalla helpommin.

Onneksi nykyisessä työssäni saan pitää housuja! On sata kertaa helpompi liikkua, kyykistellä, istua ja muutenkin elää.

Maaliskuu 15th, 2008 by kimmeli

Minä se ihastun tosi helposti ja tämän tästä. Yhtä usein kun ihastun, niin yhtä helposti ihastus menee ohi, joten vaaraa ei ole minkäänlaisia!

Tänään ihastuin neekeriin! Olin töissä ja siis oli jälleen 6-päiväinen viikko takana. Kävin kaupassa ja ostin pari olutta, tulin kotiin, imuroin äkkiä ja sitten sohvalle. Aloin katsomaan Holby Cityn sairaalaa ja niin siinä sitten kävi, kun kattelin tri Griffiniä, että jos tulisi meille, niin voisin ihan hyvin vaikka…

Yllätin itseni, sillä en ole koskaan ajatellut mustaa miestä. Onneksi tiedän, että tämä menee ohi. Ihan niin kuin kaikki muutkin:) Heh, mutta saa sitä joskus nähdä päiväunia.