Maaliskuu 19th, 2008 by kimmeli
Tosi mukavata Pääsiäisen aikaa! Nyt olisi aika rauhoittua, hiljentyä ja antaa aikaa itselle ja läheisilleen.
Nauttikaa olosta ja elosta. Niin minä ainakin teen, kuten aina 
Aion käydä kirkossakin! Olla möllöttää sohvalla ja lukea, askarrella, kirjoittaa ja voi, vaikka mitä.
Saas nähä, käykö meillä pupu, pääsiäispupu…toivottavasti!
Maaliskuu 19th, 2008 by kimmeli
Eilen illalla meillä oli yksi yksinäinen banaani keittiön pöydällä, jota kukaan ei halunut. Minä olin ulkona, sillä en syö ikinä banaaneja. Olin ostanut niitä lapsille, mutta se yksi ei sitten kelvannut, koska kuori oli ruskea…
Pidin esitelmän siitä, kuinka hyviä banaanit ovat nimenomaan kun kuori on ruskea…ei mennyt perille. Jouduin tarttumaan järeämpiin aseisiin eli kiristämiseen ja uhkailuun. Kerroin lapsille, että niin kauan aikaa kun se kiistelty hedelmä nököttää siinä pöydällä, en käy kaupassa! Aloin tiskaamaan… Sen verran on mainittava, että olen yrittänyt opettaa lapsilleni, kuinka ruokaa on arvostettava ja kunnioitettava ja roskiin ei heitetä. Jos jossain perheissä on sellaiseen varaa, niin meillä ei ole.
Kuulin sitten kun lapset alkoivat pitämään palaveria. Välillä kovaan ääneen ja vaikka kuin yrittivät päättää, KUKA sen syö. Minä vaan tiskasin ja hymyilin sisään päin. Suurella mielenkiinnolla seurasin vaivihkaa tilanteen kehittymistä.
Tilanne meni arvontaan. Tyttäreni keksi, että laitetaan jokaisen nimi lappuun ja äiti joutuu nostamaan lapun. Kenen nimi on lapussa, se joutuu syömään banaanin:) Arpa suosi vanhempaa poikaani…
Poika sai kamalan raivarin, ettei halua syödä sitä! Porukan painostus oli sitä luokkaa, että ei auta itku markkinoilla. Lupasi syödä banaanin, jos joku osallistuu hänen kanssaan siihen!? Joten arvonta jatkui. Minun oli nostettava vielä yksi lappu, että selviää se, kuka syö puolet siitä hedelmästä. Arpa suosi nuorempaa poikaani, joka alkoi itkeä… 
Tänä aamuna se sitten tapahtui. Kiistellyn banaalin banaanin nauttiminen. Minä sain kunnian olla jakamassa hedelmää. Avasin kuoren ja näytin pojille, kuinka kaunis ja hyvä se banaani oli. Puolitin sen ja pian se oli syöty, ilman kyyneleitä.
Tästä kaikesta viisastuneena, lupasin pyhästi, etten ihan heti osta banaaneja!
