Hame-kammo
Maaliskuu 15th, 2008 by kimmeli
En tykkää hameista!
En siis kertakaikkiaan osaa ajatellakaan itseäni hameessa. Jos tarttis hommata hame ja pitää sitä, kaikki muutkin vaatteet menis uusiksi, ajatusmaailma ja käyttäytyminen yms. yms.
Pienenä tyttönä oli pidettävä hametta, kun se vaan oli niin tyttöjen juttu. Joo-joo ja minä olin pikkutyttö 60-luvulla, jolloin ne samperin hameet olivat erityisen lyhykäisiä. Aina näky alushousut, oliko kivaa, ei ollut! Talvella olisi pitänyt pitää villahousuja ja ne kamalat sukkanauhat….ennen kuin tuli sukkahousut…jotka sain heti rikki, kun laskin mäkeä ja toisella kerralla juostessani vihaista koiraa karkuun, kaatusin…
Motkotin vanhemmilleni, että en haluu pitää hametta! Isäni kysyi syytä ja sanoin, ettei sen kanssa voi kiivetä puuhun ja juosta. Hienot naiset ei kiipeile puissa tai juokse. En halunut olla hiano nainen…
Hameen myötä inhoan siis myös sukkahousuja! Eli - olen varmaan vanhainkodissakin farkuissa! Pitkä, maahan asti ulottuva hame kyllä sopisi, vaikka minulla onkin ihan kelpo sääret:) mutta, en osaisi sen kanssa kuin istua.
Yöpuvuissakin hamemalli on ihan pepusta, sillä aamusta helmat on kaulassa ja se on ikävää, etenkin kun nukkuu yksin. Suosin siis pyjamamallia, kun ei tarvitse olla seksy. Pyjamassa ei nimittäin palele, kun nukkuu ikkuna auki (eikä pane edes pakkanen).
Tarjoilija-aikoina hame oli vihoviimeinen työpuku sillä, jollei joku tunkenut käsiään hameen alle (luullen, että tarjoilijan toimeenkuvaan kuuluu muukin tarjoilu…) niin sukkahousut olivat aina rikki. Hame ja sukkahousut olivat niin ikävä yhdistelmä, että hymyile siinä sitten. Onneksi sain useimmiten pitää housuja, niin heti oli kotoisampi olo ja hymy oli naamalla helpommin.
Onneksi nykyisessä työssäni saan pitää housuja! On sata kertaa helpompi liikkua, kyykistellä, istua ja muutenkin elää.
- No Comments »
- Posted in Pohdintoja
