Arkisto päivälle 3. Maaliskuu, 2008

Kyllä juoksutti

kimmeli 3. Maaliskuu, 2008

Nyt on äippä rätti, raato. Eka työpäivä hyvin lorvitun loman jälkeen oli kaikkea muuta kuin pehmeä. Olin siis kuvitellut istuvani aika lailla itekseni ja melko rauhassa tehden omia töitäni, mutta se jäi kuvitelmaksi.

Töissä oli porukkaa sen verran sairaana, että alkoi tuntua olo siltä kuin olisi jossain suojatyölaitoksessa. Miten kaikki voikin olla kipeenä yhtäaikaa? Etenkin kun minäkin olisin saanut saikkua, sen kun olisin hakenut. En vaan kykene, sillä pidän työstäni ihan oikeasti ja työmoraali on kova.

Väkisinkin tulee mieleen, että ihmiset, jotka oikein odottavat tulevansa kipeäksi, tulevatkin. Onhan se mukavaa olla kotona ja antaa työkavereiden puurtaa. Joo, olen vihainen ja juuri sen takia, että kaikki omat hommat jäi tekemättä, kun oli revettävä ihan muihin hommiin.

Huomenna olisi taas palaveri, mutta taidan jättää väliin, sillä duunia on muutakin kun perseen hautominen penkissä ja tyhjänpäiväisten höpöttäminen.

Nollaan nyt tämän loman jälkeisen päivän saunalla ja parilla olusella ja olemalla lasteni kanssa. Minulla on maha kipee ja se taas johtuu  siitä, että minua vaivaa PMS. Huomenna on uusi päivä ja uudet metkut.

Onnen pieniä pipanoita

kimmeli 3. Maaliskuu, 2008

16_09_4-rough-sea_web.jpgOn se vaan aika mukavaa, kun on niin yksinkertainen, että sitä tulee onnelliseksi pikkuasioista. Ei tarvitse mitään ihmeitä, kun on jo ihan pakahtua. Olen saanut syntymälahjakseni positiivisen luonteen, jota elämä on sitten vaan hionut. Avioero sai minut kokemaan lisää onnea…

Siis se, että olin niin surun murtama ja ikävää kesti kauan. Vaan kun siitä selvisi, koin suurta tyydytystä ja onnea. …että silti, kaiken sen surun jälkeen voin hymyillä ja näen valoa ja olen elossa. Kuinka minulla on kaikki niin hyvin :)

Tätä olen miettinyt usein, että olenko ansainnut tämän, olon olla onnellinen? Kun niin moni ihminen kärsii… Minä vaan olen tyytyväinen ja niin kiitollinen.

Minulla on ne kolme ihanaa ja välillä raivostuttavaa lasta, jotka ovat terveitä ja tuottavat minulle suurta iloa. Kuinka kaipaan heitä, aina kun ovat poissa.

Meillä on koti! Sekään ei ole kaikille itsestään selvyys, kun on ihmisiä, jotka nukkuvat roskalaatikoissa tms. Meillä on koti keskellä kaupunkia ja minulla on lyhyt matka töihin ja oikeastaan mihin tahansa.

Minulla on se työpaikka, jonne ei ole koskaan ollut vaikea mennä. Se oli jo lapsuuteni haavetyö ja siitä en varmaan koskaan osaa olla kyllin kiitollinen. Niin paljon on työttömiä ja minulla on unelmatyö:)

Meillä on aina ollut ruokaa. Ei ole tarvinut nälkää nähdä. Arvostan sitä, sillä se ei ole minulle ollut aina itsestään selvyys, eikä siksi ole edelleenkään. En siis kykene laittamaan ruokaa roskiin vaan kunnioitan jokapäiväistä leipää.

Minulla on se elämänilo, jota toivoisin voivani jakaa muillekkin, jos se jotenkin olisi jaettavissa ja jos joku olisi niin vastaanottavainen!

Nauttikaa ihmiset elämästä! Niin paljon on pahaa oloa ja se minua surettaa…