Päivien Kimallusta

Helmikuu 20th, 2008 by kimmeli

Joudun nyt ramppaamaan labrassa useampana aamuna ja olen sen mieluusti tehnyt kävellen. Mukava aamulenkki:), oisko kilsa yhteen suuntaan… Niinpä lähdin tänä aamunakin mieli virkeänä pieneen ihanaan lumisateeseen. Vaan, kun en sitten osaa kävellä sillai normaalisti, vaan puottelen niin kovaa kun pääsee ja mitä sitten - tulee aivan helvetin kuuma!

Labrasta kauppaan, ni olikin jo mentävä kahville, kun oli niin höntti olo, nestehukka ja oikein tunsin kuinka pusero oli liimautunut selkään kiinni. Kaupasta kotiin ja vauhti sen kun kiihtyi, sillä minulla oli jo vessahätä. Kun pääsin kotio, olin ihan raato, tosi kiva :(. Miten voi olla niin huono kunto??? Ylipainoa ei ole, joten jalka kyllä nousee suht keveästi, mutta…

No, huomen aamuna otetaan taas uusiksi, tarttiskohan ottaa oma pullo mukaan, mokomaan urheilusuoritukseen. Tarttee kyllä kehittää viel kaikki muutkin hoidettavat asiat samaan. Tänä aamuna sentään takatullessa kävin kaupassa ja mennessä poikkesin srk:n kerhoon lahjoittamassa kirjoja. Suutarilla kävisin, mutta kun aukee niin myöhään.

Helmikuu 19th, 2008 by kimmeli

Tänään oli taas tiistai, viikon paras postipäivä! Kuuntelin kun posteljooni vaan mätti tulemaan ja oikein piti hillitä itseään, etten heti juossut katsomaan,mitä tuli! Viimeisenä rojahti jotain painavaa ja se oli SKY:ltä:)

Kiitos!!!

Helmikuu 19th, 2008 by kimmeli

Olin iltavuorossa ja minun piti sulkea koko laitos. Meni ihan hyvin, mutta juuri kun olin yläkerran hoidellut ja olin jo alakerrassa, yksin, niin muistin, että jäi yksi mittarilukema…voi samperi! Juoksin takki päällä yläkertaan ja juuri kun olin sen mittarin luona, sammui valot! Se siis tapahtuu automaattisesti mutta minä vaan kuvittelin, että kyllähän minä ehdin….en ehtinyt. Mittari on sellaisessa paikassa, että ilman valoa, ei mitään näkyvyyttä. Olisin voinut etsiä taskulampun, mutta siinä pimeydessä ajatuskin sormituntumalla taskulampun etsiminen ei ollenkaan tuntunut houkuttelevalta….

Pimeydessä hipsin hissukseen takaisin alakertaan ja hoidin loput hommat ja luultavasti ihan kunnialla.

Kotiin tultuani soitin työkaverilleni, joka on menossa aamuvuoroon, että pliis, voisitko millään hoitaa homman:) kun tämä höynäpää ei kerinnyt.

Helmikuu 19th, 2008 by kimmeli

Olen nyt jutellut muutaman hyvän, minua vanhemman ja viisaamman ystäväni kanssa. Asiasta, joka koskee siis sitä, kun minua pyydettiin kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Kunnioitan ystäviäni, siis todella. He tuntevat minut ja tietävät, mikä on minulle tärkeätä, myöskin minun voimavarani ja sydämeni tilan. Oli ihanaa keskustella heidän kanssaan ja saada vakuutta päätökselleni. Olen kiitollinen, että minulla on ystäviä, jotka ovat vilpittömästi puolellani ja joiden tapaaminen on aina yhtä kutkuttavaa. He eivät mielistele minua sanoessaan, että välittävät minusta. Eivät ole minulle kateellisia, vaan osaavat kannustaa ja lohduttaa, kaikkea tarpeen tullen.

Luulen, että minun parhaimmat ystäväni ovat juuri minua vanhempia ja etenkin viisaampia:) Kiitän Jumalaa, että heidät on tielleni johdatettu!

Helmikuu 18th, 2008 by kimmeli

Vanhempi poikani soitti minulle kaupungilta. Oli kaverinsa kanssa löytänyt autonavaimet kadulta. Tarkkana olivat katsoneet, mitä avaimissa luki ja lähteneet etsimään läheiseltä parkkipaikalta sen merkkistä autoa. Kokeilivat aina, minkä auton ovet aukeaa avainta painamalla. Ei sitten aikaakaan kun tärppäsi ja auto löytyi. Sitten olivat pyytäneet jotain ohikulkevaa miestä apuun ja kertoneet hänelle, mitä olivat löytäneet. Tämä ystävällinen mies oli soittanut autorekisterikeskukseen ja saanut auton omistajan tiedot ja pian olikin omistaja paikalla…

Mitä teki omistaja, vanhemmanpuoleinen mies??? Oli erittäin onnellinen ja antoi molemmille pojille löytöpalkkion, EURON kummallekkin?! Haloo, oli sentään kyse autosta….

(Minä olisin sen avaimen heittänyt hankeen, että hae pappa sieltä..)

Helmikuu 17th, 2008 by kimmeli

Eilen töissä kävi sillä lailla, että varsin miellyttävä herrasmies tuli luokseni ja kysyi… niin, hän todellakin kysyi saako tehdä minulle kysymyksen. Luulin heti, että töihin kuuluvaa ja reippaana annoin luvan. Vaan mitä hän kysyi, niin sillä sekoitti minut aivan täysin, vaikka minä nyt sekoan aika pienestäkin.

Hän nimittäin pyysi minua kunnallisvaaliehdokkaaksi!!! Huh! Onneksi istuin, sillä muutoin olisin ollut kanttuvei. Olenhan minä esillä, joo, mutta kun en ole millään lailla valveutunut poliittisesti ja sillä saralla minulla ei ole edes mielenkiintoa, ei sitten pienintäkään ripettä. Oli kyllä kiehtovaa olla niin luottamuksen kohde ja lupasin miettiä asiaa…

Nyt yön yli miettyäni ja erään viisaamman ja minua tuntevan ihmisen kanssa juteltuani, olen kallistumassa siihen, että kieltäydyn kunniasta. Ei minusta ole moiseen, kun en sillai jaksa kiinnostua. Minun energiani menee tässä koti- ja työasioiden hoitamisessa. Miten minä jaksaisin ihmisten asioita vatvoa ja sitten se byrokratia ja virallisuus, voi herttinen sentään.

Aikakin tulee vastaan. En halua enempää enää revetä kuin mitä nyt. Haluan olla lasteni kanssa ja juosta kulttuuririennoissa ja sitten - olla vaan itekseni! Saanhan olla:)

Helmikuu 16th, 2008 by kimmeli

Viime yönä heräsin ennen neljää, kun vanhempi poikani oli sänkyni vieressä. Selitti kuinka naapuritalon poika oli juuri soittanut hänelle ja kertonut olevansa päissään. Olin hetkessä hereillä, sillä se poika ei ole mikään iso poika, täyttää 13. Kerkesin jo miettiä vaikka mitä, että missä se poika on, ulkonako? Nousin ylös ja ikkunasta näin, että sen pojan huoneessa paloi valot. Samassa huoneen ikkuna aukesi ja poika oksensi siitä ulos…

Olin kuitenkin tyytyväinen, että poika oli kotonaan eikä esim. jossain ulkona kun oli niin kylmä. Niin hereillä kuitenkin olin, etten kyennyt nukkumaan vaan aloin lukea. Luin ensin Outi Pakkasen uusimman dekkarin loppuun ja aloitin saman tien Anja Snellmanin Harry H. Viiden jälkeen oli pakko käydä nukkumaan, sillä minä olin menossa aamulla töihin.

Aamulla minulla oli kamala olo ja huoli naapurin pojasta. Mietin mitä tehdä ja niin sitten laadin tekstiviestin pojan äidille. Pelkäsin, että mitä jos äiti suuttuu, kun puutun toisten asioihin, mutta en voinut muuta. Pojan äiti, jonka hyvin tunnen, vastasi minulle heti ja soitti päivän mittaan vielä pariin otteeseen. Juttu oli aivan uskomaton, sillä pojalla oli ollut kaveri ja olivat sen jälkeen, kun vanhemmat olivat käyneet nukkumaan, ottaneet viiniä! Hiljaa ja niin salaa, mutta siitä olikin tullut paha olo….(hihhihihi…) Narahtivat sitten ja saivat aamulla kunnon ripityksen ja olivat itkuissaan pyydelleet anteeksi.

Minulla tietysti paha olo siksi, että milloinkahan minun tyttö tai pojat??? Vanhempi poikani sanoi, minulle heti, että hän on jalkapalloilija ja ei aio ottaa mitään, kun haluaa “sixbackin”. Nuorempi poikani oli samaa mieltä jo sen takia, että SE on pahaa!!! Ei muuten laita suuhunsa mitään, jos on pienikin aavistus, että voisi maistua pahalta. Silti - en voi tuudittautua siihen, ettei minun kullanmuruni koskaan Toivon kuitenkin, että he olisivat järkeviä oman tien kulkijoita, sillä olen yrittänyt opettaa heitä siihen, että oppisivat erottamaan oikean väärästä.

Helmikuu 15th, 2008 by kimmeli

Olen tässä pari päivää painanut duunia kuin orava!

Tänäänkin lähdin heti aamusta lietsuun. Ensin työterveysasemalle, ehei, en ole kipeä, mutta menin kokeilemaan, kuinka homma oli toiminut. Laitoin nimittäin työpaikkalääkärille sähköpostia, kuinka kevät saapuu ja pää ei sitä kestä. Wau, se onnistui, reseptit oli valmiina!!!

Sieltä kipitin aivan julmetussa tuulessa, silmät vuotaen hakemaan lippuja ens viikon koulun musikaaliin ja sitten duuniin. Mikäs siinä, töissähän minä viihdyn. Sattui vaan olemaan pikkasen tavallista pitempi päivä. Kaksi lapsista kävi töissä kaikkea vonkaamassa ja en voi sietää sitä. Ihan kuin olisin jotenkin höylimpi kun olen töissä…

Kun vihdoinkin pääsin lähtemään töistä, menin kauppaan. Ajattelin laittaa jotain syömistä, mutta…. Kun pääsin kotiin, tiskit olivat edelleen tiskaamatta(tytsän vuoro), matot oli kauttaaltaan hamsterin purua. Pimahdin!!!! Perkele, pojat makasivat sohvalla ja tytsällä oli ystävä huoneessaan…

Ilmoitin, etten laita ruokaa, sorry! Meillä pätee tietyt säännöt ja niitä noudatetaan. Kävin siis niin kuumana, että otin yhden oluen viiletäkseni edes vähän. Tiedän olevani paska mutsi, mutta en ole koskaan väittänytkään olevani superäiti.

Helmikuu 14th, 2008 by kimmeli

Kun sinun tulee ikävä minua

katso kukkaa,

mitä tahansa lähintä:

ojakellukkaa, pietaryrttiä, heinää,

pientä tuiketta tien poskella.

Olen siinä ja hymyilen,

katson sinua silmiin ja lohdutan.

Ei surra liikaa.

Ollaan kohtalaisen hyvällä tuulella.

Eletään se hetki mikä voidaan

sellaisena kuin se tulee.

Ei elämässä muuhun pysty,

paitsi että voi tehdä toisen iloiseksi.

Voi jättää puun pystyyn.

Voi olla lyömättä.

Ei voi olla olematta surullinen

silloin, tällöin.

- Eeva Kilpi -

Tämä runo on lempirunojani ja nyt jaan sen kaikille. Koskaan en ole sitä ääneen voinut lukea, sillä niin se herkistää. Nauttikaa siitä! Lukekaa ääneen!

Ps. Poiketkaa miun Kammarissa

Helmikuu 13th, 2008 by kimmeli

Eilinen päivä oli puuhaa täys. Töissä koulutusta koko päivän. Alkuosa päivästä sellaista väsyttävää paasausta asiasta, josta ei ilmennyt mitään uutta. Onneksi toinen puolisko oli sitten toimintaa eli me vaan leikittiin ja naurettiin, niin että vesi silmistä roiskui.

Töistä kotiin tukka putkella, pientä palastelua ja puhas nuttu päälle ja illanviettoon miehiä kuuntelemaan. Vanhemman poikani kerkesin heittää harkkoihin ja nuoremman viritin tiskaamaan….

Tytsä alkoi sisustaa sijaa uudelle perheenjäsenelle. Eli kun pääsin iltatilaisuudesta hain poikani harkoista ja sitten ystäväni luokse. Kaksi lastani olivat jo kävelleet sinne valikoimaan uutta karvapalleroa, joka muutti meille maitopurkissa. Arvatkaa mikä???