Päivien Kimallusta

Helmikuu 28th, 2008 by kimmeli

Eilen poikani olisi mennyt elokuviin. Heitä oli neljä poikaa ja olisivat menneet katsomaan K11 leffaa. Eivät päässeet, ei siis kukaan, vaikka kaksi pojista oli jo 13v. Käännyttivät ovelta takaisin ja minua hämmästytti, ettei edes ne “täysi-ikäiset” päässeet. Olivat kyselleet pojilta papereita, haloo, millasia papereita sen ikäiset pojat kuljettavat mukanaan, passia? Poikia oli harmittanut se, miten heitä oli kohdeltu ja minua harmitti myös. En kyllä käykkään koskaan kotikaupunkini elokuvateattereissa ja juuri sen takia, että palvelua ei ole. Menen mieluummin lähikunnan elokuvatarjonnasta, erittäin hyvästä palvelusta ja eduista nauttimaan. Siellä olin tänä iltanakin…

Exäni toi tyttäreni sinne ja niin me mentiin katsomaan JUNO. Lehdessä oli lukenut K15 ja elokuvissa luki K11. Kiva kun möhlivät noitten ikärajojen kanssa ja kun meidän perheessä niitä juuri eniten tuijotetaan, että pääseekö ilman aikuista vai ei.

Juno oli tyypillinen amerikkalainen, jota en olisi mennyt katsomaan, jollei minua olisi nyt tarvittu vaikka loppujen lopuksi ei olisikaan tarvittu:) 16-v tyttö tulee ekalla kerralla raskaaksi, päättää synnyttää lapsen, mutta hankkii lapselle adoptiovanhemmat. Tyttöä näyttelevä Ellen Page on kerrassaan mahtava ja niin ihanan pirteä, että pelkästään sen takia leffa oli katsottava. Äitinä tuli mieleen, että toivottavasti ei meillä - kohdata teiniraskautta…kääk.

Helmikuu 28th, 2008 by kimmeli

Tyttäreni on edelleen isällään. Kävi eilen kotona ja oli niin töykeä kuin olla saattaa. Nuorempi veljensä kysyi, koska tulet kotiin, niin ei vastannut. Sitten kun minä kysyin, sanoi, ettei vaan jaksa meitä! Kun sitten oli taas menossa, luisti minun halauksestakin… Yritin vaan nauraa, mutta oikeasti kyllä tuntui tosi pahalta.

Illalla viestittelimme hyvätyöt ja sitten kysyin, miksi ei jaksa meitä? Niin ei vaan jaksa, ja kun on täällä, ei isikään kysele silloin mitään niin typerää. Huomasin, ettei nyt edes kannata yrittää keskustella…

Yöllä heräsin, tottakai, vaikka kuin yritin itselleni selvittää, että ei mitään hätää, niin aina yöllä joku asia sitte herättää. Mietin ja pyöriskelin sängyssä ja koitin vaan ajatella, että ihan on normaalia :).

Tänä aamuna kuin yhdestä lehdestä, kuinka varhaisnuoret elävät hetkessä ja ovat äärimmäisen itsekkäitä. On huomattu ja olenkin usein miettiny, onko kasvatus mennyt mettään…

Kotvasen kuluttua tyttäreni laittoi minulle viestin. On menossa elokuviin, johon ikäraja oli yllättäen noussut! K15 ja ei nyt pääse. Ehdotin, että pyytää mukaan isiä tai T:n. Ei onnistunut. Seuraavaksi ehdotin, että mitä jos äippä tulisi:). Se kävi, vaikka sanoikin, ettei seole mikään kotimainen leffa. No, senhän minä tiesin, kun olin sen lipunkin jo hankkinut…Eli, illaksi elokuviin.