Päivien Kimallusta

Helmikuu 25th, 2008 by kimmeli

Eilen palasin kotiin reissultani. Ajoin autolla kuravellin lentäessä tuntikausia. Tulin kotiin ja roudasin matkatavarat eteiseen ja lähdin hakemaan lapsia. Oikeammin vain poikia sillä tyttäreni jäi isänsä luokse. Kotona laitoin iltapalaa ja yhden koneellisen sain pyykkiä pyöräytettyä, olin nimittäin ihan raato.

Viikonloppua vietin veljeni perheen luona Turussa ja se oli upeeta, mutta kotona, omassa sängyssä se uni maittaa parhaiten:) Viime yön nukuin siis niin HYVIN, ettei uskoa saata. Heräsin tänä aamuna kuin uudesti syntyneenä. Ekana tuli mieleen, että minulla on loma! Mitään velvotteita ei ole ja saan olla vaan…

No en saa. Kuvittelin, että olisin ollut koko päivän yöpukusillani, mutta saahan sitä kaikkea kuvitella. Juuri kun olin värvännyt nuoremman pojan kauppareissulle ja imuroinut ja pessyt lattiat, vanhempi poikani halusi laskettelemaan. Oli pakko pukea päälle ja meikata. Poikani sanoi, että autollahan me mennään, ei tarvii meikata. Tarvii - minulle meikkaaminen on osa pukeutumista ja sitä paitsi olen valtakunnan nopein. Olin kotvasen kuluttua se, joka odotti takki päällä kun poika hikoili laskettelukenkien kanssa.

Niin, mutta se viikonloppu Turussa oli niin ihana. Minun ei tarvinnut tehdä MITÄÄN. Sain kaiken valmiina, sillä mahtava veljeni minua passasi. Kun ei ollut lapsia mukana, sain tehdä kaikkea ihanan holtitonta, kuten kävin päiväolusilla. Jo pelkkä ajatus, että sitä hörppäsi oluen klo 11 päivällä, oli niin kutkuttava. Kävin teatterissakin ja taidemuseossa, kiertelin kauppoja…enkä osanut ostaa itselleni mitään, mutta lapsilleni kyllä.

Kaiken kaikkiaan juuri sellainen viikonloppu, minkä välillä tarvitsen, sillä se kummasti piristää ja sitten on mukavaa taas palata arkeen ja pyörittää tätä omaa showta.