Päivien Kimallusta

Helmikuu 25th, 2008 by kimmeli

Turussa kävin ensimmäistä kertaa Linnateatterissa ja tuskinpa viimeistä. Näin näytelmän William Shakespearen kootut teokset

Jouduimme jonottamaan sinne lippuja etukäteen, sillä ei ole niin, että menenpä tuosta teatteriin. Onneksi olimme heränneet sen verran ajoissa, että kerkesimme saada peruutuspaikat. Menimme ajoissa paikalle ja pienen järjestelyn jälkeen saimme vierekkäiset paikat suht edestä.

Esitys oli hauska. Uskomaton spektaakkeli kolmen ihmisen voimin. Hämmästyttävää oli jälleen se, miten tuoreelta se vaikutti, vaikka on ollut ohjelmistossa jo kauan. Tosin siinä oli pientä improa joissain kohdin, joka teki siitä niin tuoreen. Eräs kohta oli sellainen, kun yksi näyttelijöistä meni ihan lukkoon sen takia, että Kari Tapio ei osallistu euroviisuihin Mitä lienevät käyttäneet siinä kohtaa muissa esityksissä? Kuolemiset ja itkemiset olivat hauskimpia. Itkukohtauksissa näyttelijä tuli lavalle vesimukin kanssa, nakkasi sen naamalleen ja alkoi vuolaasti ITKEÄ. Ihanasti ylilyöty!

Tykkäsin todella ja näyttelijät olivat niin loistavia. Tosin turkulainen yleisö oli minulle pikkasen “outo”,olen niin muualta…

Helmikuu 25th, 2008 by kimmeli

Eilen palasin kotiin reissultani. Ajoin autolla kuravellin lentäessä tuntikausia. Tulin kotiin ja roudasin matkatavarat eteiseen ja lähdin hakemaan lapsia. Oikeammin vain poikia sillä tyttäreni jäi isänsä luokse. Kotona laitoin iltapalaa ja yhden koneellisen sain pyykkiä pyöräytettyä, olin nimittäin ihan raato.

Viikonloppua vietin veljeni perheen luona Turussa ja se oli upeeta, mutta kotona, omassa sängyssä se uni maittaa parhaiten:) Viime yön nukuin siis niin HYVIN, ettei uskoa saata. Heräsin tänä aamuna kuin uudesti syntyneenä. Ekana tuli mieleen, että minulla on loma! Mitään velvotteita ei ole ja saan olla vaan…

No en saa. Kuvittelin, että olisin ollut koko päivän yöpukusillani, mutta saahan sitä kaikkea kuvitella. Juuri kun olin värvännyt nuoremman pojan kauppareissulle ja imuroinut ja pessyt lattiat, vanhempi poikani halusi laskettelemaan. Oli pakko pukea päälle ja meikata. Poikani sanoi, että autollahan me mennään, ei tarvii meikata. Tarvii - minulle meikkaaminen on osa pukeutumista ja sitä paitsi olen valtakunnan nopein. Olin kotvasen kuluttua se, joka odotti takki päällä kun poika hikoili laskettelukenkien kanssa.

Niin, mutta se viikonloppu Turussa oli niin ihana. Minun ei tarvinnut tehdä MITÄÄN. Sain kaiken valmiina, sillä mahtava veljeni minua passasi. Kun ei ollut lapsia mukana, sain tehdä kaikkea ihanan holtitonta, kuten kävin päiväolusilla. Jo pelkkä ajatus, että sitä hörppäsi oluen klo 11 päivällä, oli niin kutkuttava. Kävin teatterissakin ja taidemuseossa, kiertelin kauppoja…enkä osanut ostaa itselleni mitään, mutta lapsilleni kyllä.

Kaiken kaikkiaan juuri sellainen viikonloppu, minkä välillä tarvitsen, sillä se kummasti piristää ja sitten on mukavaa taas palata arkeen ja pyörittää tätä omaa showta.