Päivien Kimallusta

Helmikuu 21st, 2008 by kimmeli

Olimme koko porukalla katsomassa Risto Räppääjää. Hain lapset isältään su-iltana tavallista aiemmin, että kerkesimme sieltä suoraan elokuviin.

Tytsä katteli jo siellä aulassa, että onko tää ihan pikkulasten juttu, kun sen verran pientä piiperoa sinne tallas. Sanoikin, ettei kestä jos mölyävät salissa…ihan kiva jännite No, osasivat olla ihan iisisti. Sitä vaan ihmettelen, miksi ei voi elokuvaa katsoa ilman sitä kamalaa syömistä? Onko ihan pakko olla kaikki limut ja popparit mukana? Miksi?
Elokuva oli kuitenkin ihan hyvä, joskaan ei niin hyvä, mitä kuvittelin. Pääosan esittäjä oli erittäin luonteva ja lauloi hyvin, samoin kuin neiti Nuudelipää. Siis lapset olivat parhaita! Aikuiset eivät niinkään, paitsi Elvi-täti, jota esitti Ulla Tapaninen, joka on hyvä missä osassa tahansa. Elvi kaverit taas olivat jotenkin minusta yliammuttuja. Leffan toiminnalliset kohtaukset tuntuivat väkisin väännetyiltä ja niin ollen koko leffan “juoni” jäi ontoksi.

Mutta, kuten sanottu, Risto ja musakohtaukset tekivät elokuvasta katsottavan. Tunnarikin jäi heti soimaan päähän:), “Elämä ei ole hassumpaa…”