Päivien Kimallusta

Helmikuu 17th, 2008 by kimmeli

Eilen töissä kävi sillä lailla, että varsin miellyttävä herrasmies tuli luokseni ja kysyi… niin, hän todellakin kysyi saako tehdä minulle kysymyksen. Luulin heti, että töihin kuuluvaa ja reippaana annoin luvan. Vaan mitä hän kysyi, niin sillä sekoitti minut aivan täysin, vaikka minä nyt sekoan aika pienestäkin.

Hän nimittäin pyysi minua kunnallisvaaliehdokkaaksi!!! Huh! Onneksi istuin, sillä muutoin olisin ollut kanttuvei. Olenhan minä esillä, joo, mutta kun en ole millään lailla valveutunut poliittisesti ja sillä saralla minulla ei ole edes mielenkiintoa, ei sitten pienintäkään ripettä. Oli kyllä kiehtovaa olla niin luottamuksen kohde ja lupasin miettiä asiaa…

Nyt yön yli miettyäni ja erään viisaamman ja minua tuntevan ihmisen kanssa juteltuani, olen kallistumassa siihen, että kieltäydyn kunniasta. Ei minusta ole moiseen, kun en sillai jaksa kiinnostua. Minun energiani menee tässä koti- ja työasioiden hoitamisessa. Miten minä jaksaisin ihmisten asioita vatvoa ja sitten se byrokratia ja virallisuus, voi herttinen sentään.

Aikakin tulee vastaan. En halua enempää enää revetä kuin mitä nyt. Haluan olla lasteni kanssa ja juosta kulttuuririennoissa ja sitten - olla vaan itekseni! Saanhan olla:)