Päivien Kimallusta

Tammikuu 23rd, 2008 by kimmeli

Minä en saa juuri koskaan nukkua yksin, siis jos lapset ovat kotona. Joku on aina vieressä. Eräänä iltana, vanhempi poikani tuli viereen, niin nuorempi teki pedin sänkyni viereen. Eipä aikaakaan kun tyttärenikin halusi samaan huoneeseen ja sen verran vielä löytyi lattiatilaa, että hänkin mahtui sinne nukkumaan. Minua huvitti, kun aina on ollut puhetta, että pitäisi saada isompi asunto, että kaikilla olisi oma huone…(meillä on nyt 3mh ja tupakeittiö). Ehdotin lapsille, että jos vaihdettaisiin kaksioon, kun tämä nukkumajärjestys käy näin näppärästi. Ei saanut ehdotus kannatusta. Tyttäreni sanoi hyvää yötä ja kuittasi: -Tästä et sitten kirjoita mihinkään blogiin…hmmm

Pojilla on nukkumakaverit. Nuoremmalla pojalla kulahtanut pehmolelu, jota ei ole ikinä pesty ja joka näyttää ihan kamalalle, mutta on niin tärkeä, että ilman sitä uni ei tule! Vanhemmalla pojalla on tyynykkä. Ikivanha pikkutyyny, johon on jo kolmasti vaihdettu uusi kangas entisen niin haperoituessa. Sekin on ollut niin, että yhdessä on pojan kanssa kangaskauppaan menty. Siellä ystävällinen myyjä esittelisi vaikka kuin ihania ja kauniita kankaita, mutta ei se niin mene. Poika hiplaa kankaita ja viimeksi löysi alennuskorista sopivan liukkaan ja hyväntuntuisen kangaspalasen tyynykkään sopivaksi. Maksoi 50centtiä. Naapurin täti sen sitten näppärästi ompeli tyynyn ympärille. Tyttäreni ei unikavererista ole koskaan tykännyt, väittää niitten putoilevan vaan lattialle tai muuten yön aikana häviävän.

Tammikuu 22nd, 2008 by kimmeli

Luin Jemoryn blogista leirikokemuksia ja sillä kertaa paukahti mieleen omat muistot!

Taisin olla jopa parina kesänä ellen kolmena sellaisilla helluntalaisten leireillä. Mikäs siinä, kaupunkilaistyttö pääsi pois kaupungin pölystä. Parasta niissä leireissä olikin se uiminen ja muu ulkoilu, ruokailu ja leikkiminen. Toisten lasten kanssa yhdessä olo. Uiminen oli aivan ihanaa ja sinne matkattiin traktorin lavalla ja jo se oli elämys. Vetäjät tai ohjaajat leikkivät meidän kanssa ja heittelivät meitä vedessä ja edelleen muistan kuinka hauskaa se oli, vaikka siitä on aikaa jo noin 35v

Mutta - sitten se synnin tuntoon saattaminen ja uskovaisena olo… Piti olla niin uskovainen, että ahdisti. Minua oli kyllä jo kotona koulutettu tähän, että Taivaaseen on päästävä! Helvetillä peloittelu oli sitä luokkaa, että ei uskaltanut illalla käydään nukkumaan, kun pelkäsi, että jos ei aamulla herääkkään ja pääseekö varppina sitten taivaaseen??? Mistä tiesi, että pääsee taivaaseen? No, sen kuulemma vaan tietää, mutta minä en tiennyt. Veljeni on jälkeenpäin sanonut, että joskus tuntui siltä, että ei haluakkaan taivaaseen ja kysyikö kukaan haluaako sinne?

Leireillä oli todistettava…ja se oli pelottavaa. Pelkästään jo se, että piti puhua kaikille ja mistä, omasta uskostaan. Aina oli mietittävä onko “oikealla paikalla” ja onko mahdollisesti taas tehnyt jotain syntiä… Kyllähän minä uskoin, mutta kun aina tuntui ettei se riitä, piti jotenkin olla vaan parempi. En millään osanut olla niin hyvä. En täyttynyt edes Pyhällä Hengellä ja sitäkin aina kysyttiin…

Olen selvinnyt! Minä uskon Jumalaan ja käyn kirkossa aina kun sille päälle satun. Ihan luterilaisessa kirkossa, en helluntalaisten tms. kirkoissa. Käyn siksi, että koen olevani siellä vapaa ja minun uskoani ei siellä kyseenalaisteta. Se vaan sopii minulle, vaikka en edes kuulu kirkkoon. En osaa sanoa, olenko uskovainen, sillä en yllä sille tasolle.  Edelleenkään en tiedä, pääsenkö taivaaseen. Sen näkee sitten kun se on ajankohtaista.

Tammikuu 21st, 2008 by kimmeli

…kun imetin lapsia, se oli kivaa aikaa. Tässä juuri yks päivä tuli monta kivaa muistoa mieleen.

Imetin tytärtäni pitkään makuuasennossa murtuneen häntäluun takia. Siinä asennossa sitten samalla luin niin että kirja oli lapsen takana. Aluksi sujui hienosti, tyttö söi tissiä ja minä sain lukea. Kunnes hän hiffasi, ettei äidin katse olekkaan hänessä vaan jossain siellä hänen takanaan. Alkoi sitten sohia sinne taakse kädellään:) että mikäs kumma se siellä on noin kiinnostavaa??? Oli pakko lopettaa lukeminen, kun lapsi halusi sen äidin katseen.

Vanhemman poikani kanssa aina nauratti, kun imetin häntä sohvalla ja yritin samalla katsoa TV:tä. Hän teki usein sen tempun, että lopetti kesken kaiken imemisen saadakseen huomioni. Kun katsoin, mikä nyt, niin naama leveässä hymyssä ja maito valui pitkin poskia. Minua alkoi naurattaa ja kun minä nauroin, niin poika alkoi nauraa ja sitten kikatimme molemmat. Usein mietin, onko vauvallakin jo huumorintajua?

Nuorimmaista imetin pisimpään ja siihenkin sattui jos vaikka mitä. Paras oli se, kun hän pissi minun housuihini! Imetin kaikessa rauhassa kunnes tunsin, että minun housuni kastuivat. Vauvani katsoi minua ja minä häntä ja minä ihmettelin, kuinka se tapahtui….Poikani oli niin kivassa kylkiasennossa sylissäni ja vaippa fuskasi. Pissi lirisi iloisesti sieltä välistä suoraan minun syliin!

Tammikuu 21st, 2008 by kimmeli

Oujee! Lunta tuli!!! Nyt pihalle, tekee lumienkeleitä ja lumipalloja ja lumilinnoja ja lumiukkoja…ennen kuin se taas sulaa

Minä tykkään lumesta, silloinkin kun sitä on paljon ja kauan! Pakkasta saisi olla myös, sillä se tuoksuukin niin hyvälle. Talvinen ilma vaan on niin raikasta.

Lumi tuo valoakin, vaikka en olekkaan mikään suuri valon ystävä. Minulle riittää se lumen tuoma valo, auringosta en niin välitä. Auringon valo on liikaa minun silmille, päälle ja iholle. Siksi talvi on ihanampaa kuin kesä. Saan aina silmille ne ikuisen kesän hehkuttajat, kun nautin talvesta ja etenkin syksystä. Kevät taas tekee minut hulluksi, suorastaan kaistapäiseksi…

Lähden töihin ja lähdenkin ajoissa, että saan talsia tuolla lumessa ja hengittää talvea! Iltapäivällä kaikki on tietysti jo poissa… Vaan jospa oikein kovasti toivoisi, että kiltti lumi, jää nyt tällä kertaa, älä mene pois, jää meidän iloksi ja valoksi, pliis!

Katsotaan, kuin käy!

Tammikuu 19th, 2008 by kimmeli

Tänään olin töissä ja jouduin jättämään lapset pärjäämään omin neuvoin. Tyttäreni oli mennyt jo eilen ystävänsä luokse yökylään, mistä soitti minulle illalla. Olivat hakeneet patjaa kellarista ja laskeneet sillä rappukäytävässä mäkeä!

-Oliko kivaa, kysyin.

- Niin kivaa, että oli pakko lopettaa, kun oli mennä pissat housuun.

Mutta siis tähän päivään. Jätin rahaa pojille, että kun sisko saapuu kotiin, niin voivat sitten mennä Heseen syömään. Vaan, ei mennyt minun suunnitelmien mukaan, sillä puhelin soi ja poikani soitti:

- Paska ilma, ei me mihinkään Heseen mennä. Tilataan pizzaa ja ranskalaisia!?

- Ai, no niin kai sitten…

Tyttäreni tuli siinä vaiheessa käymään työpaikallani ja ilmoitti veljensä ilmoittaneen hänelle, mitä on tilannut ja miten sillä riittää rahat? Oli pakko soittaa pojalle ja kysyä. Sain kuulla, että oli tilattu perhepizza ja ranskalaisia nuorimmaiselleni, joka ei syö pizzaa. Rahat riitti, koska oli kysynyt, mitä maksaa ja tinkinyt 5 centtiä.

Aliarvioinko minä jälleen poikani pahus.

Tammikuu 19th, 2008 by kimmeli

Oli ihan pakko ottaa tämä meemi Tarulta

1.Paras näkemäsi teatteriesitys ( jos et käy teatterissa,jätä tyhjäksi )

Niitä on tosi paljon, mutta sanotaan vaikka Nurmilinnut

2.Suosikkimiesnäyttelijäsi ??

Niitäkin piisaa, mutta Hugh Grant, Turkka Mastomäki, Mats Lånbacka, Karl-Christian Rundman

3.Suosikkinaisnäyttelijäsi ??

Minna Haapkylä, Tiina Lymi

4.Inhokkinäyttelijäsi ??

Apuva….en kyl muista nimiä.

5.Paras näkemäsi kotimainen elokuva ??

Niitä on niin monta hyvää, mutta Keisarikunta ja Koirankynnen leikkaaja

6.Paras näkemäsi ulkomainen elokuva ??

Tyttö ja helmikorvakoru

7.Elokuva,jonka jatko-osissa on ollut järkeä ??

No hei…Bondit?

8.Paras tv-ohjelma tällä hetkellä ??

Kotikatu

9.Paras tv-ohjelma kautta aikain ??

Saksalaiset dekkarit

10.Huonoin tv-ohjelma kautta aikain ??

Niitä riittää, mutta urheiluohjelmat

11.Minkä lapsuudestasi tutun ohjelman haluaisit nähdä uusintana ??

Naapurilähiön!

12.Kenen tv-tai teatterihahmon roolin haluaisit itse esittää ??

Elokuvan Valkoiset ruusut naispääosan, jota esitti aikoinaan Helena Kara

13.Hauskin tv-viihteen yksittäinen sketsi ??

Kummelin Matti Näsä ja Varikset

14.Paras repliikki leffasta tms. jonka muistat ulkoa ??

“Hyviä en saa ja huonoja en huoli” Sarjassa Metsolat, Erkin repla

15.Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva,kuka esittäsi Sinua pääroolissa ??

Tiina Lymi

Haastan hänet, hänet ja hänet!

Tammikuu 18th, 2008 by kimmeli

On taas kerrottava pojistani. Ihan tälläi alustuksena on sanottava, että minä kyllä tykkään vertailla. Ihan huvikseni ja positiivisella mielialalla. En siis halua kuulla, kuinka lapset ovat erilaisia ja päläpälä. Minä nimittäin tiedän sen, että lapset ovat erilaisia! Minusta vaan on niin kiva vertailla…

Tässä eräänä aamuna, kun pojat lähtivät kouluun, eri aikaan, niin vanhempi olisi halunut mennä pyörällä. En päästänyt, sillä ajaa kuin päätön kana, eikä suostu laittamaan turvaliiviä. Pienempi sen sijaan ajaa rauhallisesti ja laittaa turvaliivin päälle, vaikka menisi kävellen.

Vanhempaa kun halaa, käskee mennä pois?! Nuorempi tulee itse halaamaan ja tekee sitä usein. Nuorempaa saa suukittaa, mutta yrittäppä vanhempaa… Kun iltasuukon suikkaa, niin pyyhkii sen pois.

Nuorempi tiskaa ja siivoaa, vanhempi on sitä mieltä, ettei viitsi ja onpa heittänyt sen olevan akkojen hommaa.

Vanhempi ei laita kauluspaitaa! Kun yritän pukea hänet vähän paremmin, hän näyttää 5min kuluttua aivan riepu-petteriltä. Nuorempi laittaa mieluusti kauluspaidan, siis ihan ilman kehoitusta.

Nuorempi petaa petinsä automaattisesti ja vanhempi tekee sen noin kerran kuukaudessa ja silloinkin on sanottu siitä jo monta kertaa. Sanomattakin selvää kumpi vaihtaa itse lakanansa, kumpi ei…

Vanhempi on ilman muuta menossa armeijaan, nuorempi on menossa siviilipalvelukseen. Viimeksi hän kysyi, että voiskohan hän olla siellä myymässä muille munkkeja ja tiskaamassa astioita, hmm…onko minun nuorimmastani tulossa sotilaskotisisar?

Ammatinvalintakeskusteluissa vanhempi aikoo tulla rallikuskiksi tai futariksi. Nuorempi on vakaasti aikonut tulla työmieheksi.

Nuorempi katselisi televisiosta piirrettyjä ja pikku-kakkosta tai sitten vaan piirtelisi tai askartelisi. Vanhempi haluaa katsoa televisiosta kaiken ja jos en anna, pelaisi yötäpäivää PSP:llä.

Nuorempi on 8v ja Vanhempi 10v.

Tammikuu 17th, 2008 by kimmeli

Kirja-ale alkoi… Olisikohan oltava menemättä. Kun kirjoja on nurkat turvoksissa ja kirjaston kirjojakin on vinot pinot. En voisi kuitenkaan olla ostamatta jotain herkkupalaa. Olen vuosien mittaan ostanut tosi monta ihanaa kirjaa, joita en ole sitten “raaskinut” lukea. Minä säästän pahan päivän varalle. Jos vaikka katkaisen koipeni, enkä pääse liikkumaan, niin omasta hyllystä löytyisi luettavaa.

Sitten minulla on niitä kirjoja, jotka olen joskus lukenut kirjaston kirjana, mutta kun ovat olleet niin HYVIÄ, on ollut pakko saada myös omaan hyllyyn.Tämä voi kuulostaa kornilta, mutta minusta tuntuu hyvälle omistaa kirjoja, joista olen tullut erityisen hyvälle mielelle.

Erikseen on sitten vielä ne kirjat, joissa minulla on omistuskirjoitus! Niistä kerroin vakuutusvirkailijalle kotivakuutusta tehdessäni, ettei ne ole rahalla korvattavissa. Niissä on roppakaupalla tunnearvoa. Olen tavannut kirjailijan, jolta olen sen omistuskirjoituksen pyytänyt. Niin ollen se kirja on tavallaan muisto siitä tapaamisesta.

Olisi ihanaa jos olisi niin iso koti, että olisi oma kirjasto, mitä voisi kartuttaa, hoitaa ja sen kokoelmaa hoitaa. En ole kyllä koskaan laskenut omia kirjojani, sillä minulle riittää, että niitä vaan on!

Tammikuu 16th, 2008 by kimmeli

Juhlat sen kun jatkuvat. Tänään oli isäni vuoro!

Päivä lähtä sillai käyntiin, että nousin ajoissa herättelemään lapsia ja siksi, että oli suunnitelmissa keretä tekemään vaikka mitä, ennen iltavuoroon menoa. Kaksi lasta olin jo lähettänyt kouluun, tiskannut, pannut pesukoneen päälle, kirjoittanut yhden kirjeen….kun puhelin soi! Työkaverini soitti ja ystävällisesti tiedusteli, aionko tulla töihin??? Voi perh… Juu, tulen tuotapikaa:) Minulla olikin aamuvuoro. Mihin minä vielä joudun???

10min päästä olin jo menossa. Onneksi asun lähellä. Mutta - olin suunnitellut meneväni isäni synttäreille eli suunnitelmiin tuli muutos. Ajattelin mennä heti töitten jälkeen, vaan jo kerkesi äitini soittaa. Ihmetteli, että olimmeko unohtaneet isän syntymäpäivät??? Ei ole totta, luuliko todella? Minä, joka aina muistan ja saan siitä pyyhkeitä, kun taas olen mennyt tuhlaamaan jne. Tilanne oli se, että veljeni laittama kortti ei ollut tullut(Hyvä posti, äh, Itella!) ja niin ollen vanhempani luulivat, että me lapset olimme unohtaneet….

Iltapäivällä hain nuoremman poikani kuvataidekoulusta ja sitten menimme. Paketit, kortit ja kukat kainalossa. Kyllä oli isä tyytyväinen. Kahvit juotuamme, juhlat oli juhlittu!

Seuraavaksi olisi tyttäreni kummitätin synttärit ensi viikolla.

Tammikuu 15th, 2008 by kimmeli

Meillä on juhlittu, vauvani täytti 8v. Olen ollut reilut sen ajan yh. Juhlimme jo sunnuntaina ja tänään. Ihanaa kun on käynyt vieraita! Kaiken ikäisiä eli ei pelkästään lasten kekkerit.

Kun vertaa aikaa nyt ja sillo 8v sitten, niin paljon on muuttunut. Juuri synnyttäneenä silloin onnea sydän tulvillaan, mutta myös surua siksi, että lapseni isään minulla ei ollut enää oikeuksia…

Tänään lapseni isä, minun ex-mieheni kävi meillä vaimonsa ja poikiensa kanssa juhlimassa! Olin meinannut sitä ehdottaa, mutta en ollut uskaltanut, sillä pelkäsin kuitenkin sitä, että jos eivät oliskaan tuleet. Vaan he kysyivät, ehdottivat sitä itse Exäni soitti tyttärelleni ja kysyi, voivatko tulla koko porukalla. Olin aivan riemusta soikea! Upeeta! Miten ihanasti se ilta meni. Lapset leikkivät keskenään, kuin konsanaan sisarukset ja me aikuiset rupattelimme ja nautimme pöydän antimista.

Nyt kun vieraat ovat menneet ja tupa on hiljentynyt, minä mietin, että jospa kaikki ihmiset tietäisivät, miten antoisaa ja rikasta on elää sovussa.