Tammikuu 29th, 2008 by kimmeli
Kävin sitten elokuvissa. Vuorossa oli Tummien perhosten koti. Ei jättänyt kylmäksi, ei vaan olihan elokuva. Vakava ja paikoin surullinen ja että toivoi, kun ei olisi totta mikään kohta.
Elokuva kertoo saaressa sijaitsevasta poikakodista, jonne on joutunut monia poikia. Elämän kaltoin kohtelemia,niin että elokuvan alussa ajattelee, onko se oikein, joutua sinne…kunnes.. Pojat oikeastaan haluavat olla siellä ja heidän ohjaajansa osoittauttuu kaikessa ankaruudessaan hyväksi tyypiksi.
Kaikkea tapahtuu, surullista ja kamalaa, mutta elokuva vie ja olen jälleen ylpeä kotimaisesta elokuvasta! Tommi Korpela oli hyvänä miehen kuvana pojille, joita olivat mm. ihan uusi kasvo Niilo Syväoja ja Eero Milonoff.
Elokuvassa oli niin paljon ajatusta herättäviä juttuja, että kyllä mietin ja pohdin. Etenkin sitä, että “on päästettävä menneisyydestä irti tai muuten se ei päästä irti sinusta”.
Tammikuu 29th, 2008 by kimmeli
Postia tulee ja menee. Onhan minulla varsin vilkas liikenne postiluukun tietämillä. Joka päivä lähtee ja tulee ja se on niin kovin ihanaa.
Eilen sain postia vanhalta rouva-ystävältäni. Emme ole koskaan tavanneet, mutta olemme kirjoitelleet ja vaihdelleet kortteja jo pitkään. On kerrottu iloista ja suruista. Niinpä eilisessä kirjeessä hän kertoi ikäviä uutisia. Oli käynyt sairaalassa ja hänestä oli löydetty jotain, niin vakavaa, että huomenna hänet leikataan. Hän on jo iäkäs ja muutenkin sairaaloinen, joten hän jo varmuuden vuoksi hyvästeli minut:(
“Jos tämä jää viimeiseksi viestikseni, niin olit kiva vaihtokaveri, kiitos siitä. Aina innolla odotin postiasi ja kuulumisiasi. Elän kuitenkin vielä toivossa, että voimme jatkaa tätä.” Ystävän terveisin X
Näin…Nyt minä sitten vaan toivon, uskon ja rukoilen, etten menettäisi häntä vielä. Muistakaa tekin, hyvät ystävät, jotka tätä blogia luette, ystäviänne ajoissa! Muistakaa minunkin sairasta ystävääni. Kertokaa ihan sillai reippaasti, kuinka tärkeitä ystävänne ovat, muulloinkin kuin ystävänpäivänä.
