Päivien Kimallusta

Tammikuu 27th, 2008 by kimmeli

Eilen olin taas reissussa pitkästä aikaa ja kyllä oli mukavaa. Lähdin ystävieni kanssa Helsinkiin. Iltapäivällä lähdimme matkaan, minä luonnollisesti kuskina. Lunta tuli oikein tuiskuttamalla. Kun kanssamatkustajani sitä päivittelivät, niin se loppui ja alkoi paistaa aurinko! Tosi juttu! Häikäisi niin, että oli ihan hilkulla, etten kaivanut aurinkolaseja esiin.

Kun pääsimme Helsinkiin, ajelin suoraan keskustaan. Jätin ystäväni lennossa pois rautatieasemalla ja ajelin itse Töölöön. Löysin nopeasti parkkipaikan ja sitten menin serkkuni luokse. Istuin siellä turisemassa kotvasen ja sitten oli metsästettävä kaverit takaisin messiin, sovimme kohtauspaikaksi Kansallismuseon parkin.

Seuraavana siirryimme Kulttuuritalolle. Taas löytyi parkki nopeasti ja sitten hakemaan varattuja lippuja Juoppohullun päiväkirjaan. Kun ne olivat plakkarissa, niin oli huoletonta lähteä syömään. Suuntasimme Huviretkeen, missä oli aluksi niin huono ja hidas palvelu, että oikein hämmästytti, kun olemme pikkukaupungissa tottuneet hivenen parempaan. Onneksi meitä kuitenkin lykästi saada miestarjoilija, joka oli varsin lupsakka. Kerkesimme syödä, mutta sherryä en saanut, kun sitä ei ollut?! Jessus, mutta sain vongattua ylimääräisiä nameja, että en pahoittaisi mieltäni ja saisin hyvän mielen ja join vain vettä.

Juoppohullun päiväkirja oli erittäin hyvä esitys. Vain kaksi näyttelijää, joista toinen revitteli niin monta roolia, että oikein huimasi se miten nopeasti hyppäsi aina uuteen rooliin. Jopa pulloilla oli roolinsa ja replat tulivat nauhoilta. Toteutus oli loistava. Lavastus oli hieno ja varmasti edullinen, sillä ainoa, mikä oli rahassa mitattavissa, niin tyhjät pullot ja tölkit. Muuten lavalla oli pahvilaatikoista tehdyt seinät, lattialla ajelehti roskia ja vanha sohva.

Yleisö oli hämmästyttävä. Missään en ole ikinä tavannut niin hyvin käyttäytyvää yleisöä. Porukka oli n. 30-40v ikäistä ja enimmäkseen pariskuntia ja minkäänlaista ryntäilyä, etuilua tai suunsoittoa ei ollut! Narikka oli tosi pieni eikä sitä ollut ketään hoitamassa, vaan silti takkien laitto ja haku sujui niin jouhevasti, että vieläkin hämmästyttää. Väliaika oli rento ja erittäin rauhallinen. Jotkut yleisöstä olivat tulleet pääasiassa nauramaan ja nauroivat sitten joka replalle ja se olikin sitten ainoa seikka joka pikkasen häiritsi. Näyttelijät ottivat yleisönsä ja jossain vaiheessa jakoivat lähimmille lappuja, joista minäkin sain yhden: “Moi… Taisin vähän ihastua - suhun t.Juha

Kaiken kaikkiaan esitys oli katsomisen arvoinen ja taidan siitä Juhalle vielä sähköpostia laittaa :).