Päivien Kimallusta

Tammikuu 24th, 2008 by kimmeli

Tämän aamun uutisissa oli, kuinka eduskunnan naiset kärsivät seksuaalisesta häirinnästä?? Tai ei kyllä puhuttu kärsimisestä vaan yleensä siitä että 7/10 on joutunut sen kohteeksi. Niillä ei sitten ole siellä muuta tekemistä? Kun harjoittaa seksuualista häirintää tai teettää kyselyjä:)

Minun työpaikalla ei ole pelkoa seksuaalisesta häirinnästä. Hih, vaikka se voisi olla ihan piristävää:) Aikoinaan kun olin ravintola-alalla, se oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Sitä ei kyllä sanottu seksuaaliseksi häirinnäksi. Eräässäkin työpaikassa oli aina joku nipistelemässä persees…tai jopa imasemassa fritsuja. Kaiken aikaa puhuttiin siitä, kuka ja kenen kanssa ja antaisitko…hehehehe:) Voi tietysti kuullostaa ihan kamalalle, mutta ei se sitä ollut, vaan se oli vaan sellaista hauskaa ja huumorilla siihen suhtauduttiin.

Sellainenkin tapaus oli, kun kokki laittoi ruoka-annosta ja odottelin siinä vieressä. Pani sitten persiljatupsukan päälle ja sanoi minulle: -Millos sinä annat tupsukkaa? Siitä se sitten lähti, sain joka päivä kuulla, että “tupsukkaa” tekisi mieli:)

Moninaiset olisivat ne kaikki tarinat, mutta en nyt tässä kerro. Vaan, että seksuualinen häirintä on häirintää kun siitä puuttuu huumori! Minun on kyllä tosi vaikea kuvitella, että joutuisin koko ajan sellasen härinnän kohteeksi. Joko nauran ehdotuksille tai sitten sanon niin topakasti ja tyhjentävästi, jotta ” ei unta vaan näe”…

Aikoinaan kun naapurin mies oli tyrkyllä, niin sekin huvitti niin, että oli pakko sanoa, että en todellakaan ole niiiiin epätoivoinen:) Yksinhuoltajat tuntuvat kai olevan aina pienen puutteen alla, että voi sitten pokkana tulla ehdottelemaan. Nyt ei kyllä viime aikoina ole ollut kukaan oven takana, onneksi. Ikävää sanoa aina niin suoraan.

Työpaikkani taas on niin naisvoittoinen ja ne miehet siellä…niillä ei ikinä tulisi mieleenkään ehdotella mitään. Aika harmi, sillä kyllähän se kummasti voisi tuoda vipinää.