Päivien Kimallusta

Tammikuu 23rd, 2008 by kimmeli

Minä en saa juuri koskaan nukkua yksin, siis jos lapset ovat kotona. Joku on aina vieressä. Eräänä iltana, vanhempi poikani tuli viereen, niin nuorempi teki pedin sänkyni viereen. Eipä aikaakaan kun tyttärenikin halusi samaan huoneeseen ja sen verran vielä löytyi lattiatilaa, että hänkin mahtui sinne nukkumaan. Minua huvitti, kun aina on ollut puhetta, että pitäisi saada isompi asunto, että kaikilla olisi oma huone…(meillä on nyt 3mh ja tupakeittiö). Ehdotin lapsille, että jos vaihdettaisiin kaksioon, kun tämä nukkumajärjestys käy näin näppärästi. Ei saanut ehdotus kannatusta. Tyttäreni sanoi hyvää yötä ja kuittasi: -Tästä et sitten kirjoita mihinkään blogiin…hmmm

Pojilla on nukkumakaverit. Nuoremmalla pojalla kulahtanut pehmolelu, jota ei ole ikinä pesty ja joka näyttää ihan kamalalle, mutta on niin tärkeä, että ilman sitä uni ei tule! Vanhemmalla pojalla on tyynykkä. Ikivanha pikkutyyny, johon on jo kolmasti vaihdettu uusi kangas entisen niin haperoituessa. Sekin on ollut niin, että yhdessä on pojan kanssa kangaskauppaan menty. Siellä ystävällinen myyjä esittelisi vaikka kuin ihania ja kauniita kankaita, mutta ei se niin mene. Poika hiplaa kankaita ja viimeksi löysi alennuskorista sopivan liukkaan ja hyväntuntuisen kangaspalasen tyynykkään sopivaksi. Maksoi 50centtiä. Naapurin täti sen sitten näppärästi ompeli tyynyn ympärille. Tyttäreni ei unikavererista ole koskaan tykännyt, väittää niitten putoilevan vaan lattialle tai muuten yön aikana häviävän.