Päivien Kimallusta

Tammikuu 21st, 2008 by kimmeli

…kun imetin lapsia, se oli kivaa aikaa. Tässä juuri yks päivä tuli monta kivaa muistoa mieleen.

Imetin tytärtäni pitkään makuuasennossa murtuneen häntäluun takia. Siinä asennossa sitten samalla luin niin että kirja oli lapsen takana. Aluksi sujui hienosti, tyttö söi tissiä ja minä sain lukea. Kunnes hän hiffasi, ettei äidin katse olekkaan hänessä vaan jossain siellä hänen takanaan. Alkoi sitten sohia sinne taakse kädellään:) että mikäs kumma se siellä on noin kiinnostavaa??? Oli pakko lopettaa lukeminen, kun lapsi halusi sen äidin katseen.

Vanhemman poikani kanssa aina nauratti, kun imetin häntä sohvalla ja yritin samalla katsoa TV:tä. Hän teki usein sen tempun, että lopetti kesken kaiken imemisen saadakseen huomioni. Kun katsoin, mikä nyt, niin naama leveässä hymyssä ja maito valui pitkin poskia. Minua alkoi naurattaa ja kun minä nauroin, niin poika alkoi nauraa ja sitten kikatimme molemmat. Usein mietin, onko vauvallakin jo huumorintajua?

Nuorimmaista imetin pisimpään ja siihenkin sattui jos vaikka mitä. Paras oli se, kun hän pissi minun housuihini! Imetin kaikessa rauhassa kunnes tunsin, että minun housuni kastuivat. Vauvani katsoi minua ja minä häntä ja minä ihmettelin, kuinka se tapahtui….Poikani oli niin kivassa kylkiasennossa sylissäni ja vaippa fuskasi. Pissi lirisi iloisesti sieltä välistä suoraan minun syliin!

Tammikuu 21st, 2008 by kimmeli

Oujee! Lunta tuli!!! Nyt pihalle, tekee lumienkeleitä ja lumipalloja ja lumilinnoja ja lumiukkoja…ennen kuin se taas sulaa

Minä tykkään lumesta, silloinkin kun sitä on paljon ja kauan! Pakkasta saisi olla myös, sillä se tuoksuukin niin hyvälle. Talvinen ilma vaan on niin raikasta.

Lumi tuo valoakin, vaikka en olekkaan mikään suuri valon ystävä. Minulle riittää se lumen tuoma valo, auringosta en niin välitä. Auringon valo on liikaa minun silmille, päälle ja iholle. Siksi talvi on ihanampaa kuin kesä. Saan aina silmille ne ikuisen kesän hehkuttajat, kun nautin talvesta ja etenkin syksystä. Kevät taas tekee minut hulluksi, suorastaan kaistapäiseksi…

Lähden töihin ja lähdenkin ajoissa, että saan talsia tuolla lumessa ja hengittää talvea! Iltapäivällä kaikki on tietysti jo poissa… Vaan jospa oikein kovasti toivoisi, että kiltti lumi, jää nyt tällä kertaa, älä mene pois, jää meidän iloksi ja valoksi, pliis!

Katsotaan, kuin käy!