Päivien Kimallusta

Tammikuu 17th, 2008 by kimmeli

Kirja-ale alkoi… Olisikohan oltava menemättä. Kun kirjoja on nurkat turvoksissa ja kirjaston kirjojakin on vinot pinot. En voisi kuitenkaan olla ostamatta jotain herkkupalaa. Olen vuosien mittaan ostanut tosi monta ihanaa kirjaa, joita en ole sitten “raaskinut” lukea. Minä säästän pahan päivän varalle. Jos vaikka katkaisen koipeni, enkä pääse liikkumaan, niin omasta hyllystä löytyisi luettavaa.

Sitten minulla on niitä kirjoja, jotka olen joskus lukenut kirjaston kirjana, mutta kun ovat olleet niin HYVIÄ, on ollut pakko saada myös omaan hyllyyn.Tämä voi kuulostaa kornilta, mutta minusta tuntuu hyvälle omistaa kirjoja, joista olen tullut erityisen hyvälle mielelle.

Erikseen on sitten vielä ne kirjat, joissa minulla on omistuskirjoitus! Niistä kerroin vakuutusvirkailijalle kotivakuutusta tehdessäni, ettei ne ole rahalla korvattavissa. Niissä on roppakaupalla tunnearvoa. Olen tavannut kirjailijan, jolta olen sen omistuskirjoituksen pyytänyt. Niin ollen se kirja on tavallaan muisto siitä tapaamisesta.

Olisi ihanaa jos olisi niin iso koti, että olisi oma kirjasto, mitä voisi kartuttaa, hoitaa ja sen kokoelmaa hoitaa. En ole kyllä koskaan laskenut omia kirjojani, sillä minulle riittää, että niitä vaan on!