Päivien Kimallusta

Tammikuu 16th, 2008 by kimmeli

Juhlat sen kun jatkuvat. Tänään oli isäni vuoro!

Päivä lähtä sillai käyntiin, että nousin ajoissa herättelemään lapsia ja siksi, että oli suunnitelmissa keretä tekemään vaikka mitä, ennen iltavuoroon menoa. Kaksi lasta olin jo lähettänyt kouluun, tiskannut, pannut pesukoneen päälle, kirjoittanut yhden kirjeen….kun puhelin soi! Työkaverini soitti ja ystävällisesti tiedusteli, aionko tulla töihin??? Voi perh… Juu, tulen tuotapikaa:) Minulla olikin aamuvuoro. Mihin minä vielä joudun???

10min päästä olin jo menossa. Onneksi asun lähellä. Mutta - olin suunnitellut meneväni isäni synttäreille eli suunnitelmiin tuli muutos. Ajattelin mennä heti töitten jälkeen, vaan jo kerkesi äitini soittaa. Ihmetteli, että olimmeko unohtaneet isän syntymäpäivät??? Ei ole totta, luuliko todella? Minä, joka aina muistan ja saan siitä pyyhkeitä, kun taas olen mennyt tuhlaamaan jne. Tilanne oli se, että veljeni laittama kortti ei ollut tullut(Hyvä posti, äh, Itella!) ja niin ollen vanhempani luulivat, että me lapset olimme unohtaneet….

Iltapäivällä hain nuoremman poikani kuvataidekoulusta ja sitten menimme. Paketit, kortit ja kukat kainalossa. Kyllä oli isä tyytyväinen. Kahvit juotuamme, juhlat oli juhlittu!

Seuraavaksi olisi tyttäreni kummitätin synttärit ensi viikolla.