Päivien Kimallusta

Joulukuu 30th, 2007 by kimmeli

Oli mentävä ulos. Liian paljon sisällä oloa kun tulee täyteen, on pakko päästä tuulettumaan. Kävelylle, vaikka on pimeetä ja kosteeta. Oli sellainen porkkana mukana, että Teboilille oli sellainen kuponki, millä sai ilmaset kahvit…

Otin kuopuksen mukaan ja painelimme pitkin radan vartta asemalle ja sieltä kaupungille näyteikkunoita katselemaan. Vettä tihutti ja tuuli…joten reipasta kävelyä. Kerroin lapselleni millaista missäkin oli silloin kun äiti oli pieni siis kauan sitten, hyvä kun muistaa. Niin ja että on vielä niitäkin paikkoja, joista kertoa kun kaikki hajoitetaan, puretaan ja rakennetaan tilalle jotain aivan hemmetin uutta. Kerroin yhden kadun varrella olleesta kaupasta ja kahvilasta. Pieni sekatavarakauppa, jonka paikalla on nyt kampaamo. Oli kodikas pieni kahvila, missä kävin vanhempieni kanssa juomassa kuumaa mehua. Sen paikalla on tatuointiliike. Poikaa alkoi pistää mahaan, niin kuin minuakin, aina silloin pienenä kun olin vanempieni kanssa kävelyllä:).

Teboililla piipahdettiin ja sitten jatkettiin omakotiasutusalueelle. Minun lempipaikkaani, missä olen asunut 44v sitten. Sitä taloa ei ole enää, mutta muutama muu. Se, missä oli kauppa ja se naapurin talo. Pidän taloista! Minusta on tosi ihanaa katsella taloja, vanhoja, hyvinpidettyjä taloja, joista henkii jotain niin kovin lämmintä ja joihin voisin heti muuttaa. Sellaisia taloja on joka kaupungissa, mm. Helsingin Tapanilassa. Sielläkin olen harrastanut sitä pimeässä kulkemista ja katsellut talojen valoja. Näin joulun aikaan se on palkitsevinta, koska ihmiset ovat laittaneet taloja jouluvaloihin. Ei mitään amerikkalaistyylistä, vaan kohtuudella jotain valoa pimeyteen.

Nyt sitten voi taas sohvalla maata ja lukea. Mieli ja kroppa reippaana.