“Pelastuskirjat”
Joulukuu 25th, 2007 by kimmeli
Muutamat lukemani kirjat ovat osoittautuneet pelastuskirjoiksi. Olen aina lukenut ja en tulisi päivääkään toimeen ilman kirjoja. Luen säännöllisesti ja se on elinehto eli vertaan sitä syömiseen ja nukkumiseen. Tuskin voisin kuvitella, miten olisin selvinnyt elämässäni ilman kirjoja. On ollut kriisitilanteita, joista olen selvinnyt juuri jonkun kirjan ansiosta.
Muutamia mainitakseni, niin eräs on John Irwing: Oman elämänsä sankari. Olin töissä vieraalla paikkakunnalla ja työkaverit olivat ihan pepusta. Minut eristettiin täysin heistä. Jaksoin aina työvuoroni loppuun sillä, kun tiesin, että minua odottaa kämpillä se kirja. Sen kirjan ajatteleminen aina antoi virtaa ja jaksoin painaa. Se kirja auttoi minua unohtamaan paskan työn ja antamaan siten levollisen unen. Vieläkin kun katson sitä hyllyssäni, minulle tulee siitä hyvä mieli.
Avioeroni aikaan, kun olin niin surullinen ja niin kovasti raskaana, minut pelasti Seitsemännen portaan enkeli(Frank McCourt). Se valoi lohtua siitä, että minulla on kaikki kuitenkin niin hyvin, kun meillä on ruokaa ja lämmintä. Minulla ei ole aihetta valittaa, vaikka suru olikin niin syvä.
Sitä surua hälvensi lisäksi Jari Tervo: Minun sukuni tarina. Upposin sen kirjan lumoon ja se antoi minulle niin paljon muuta, etten olisi niin itkenyt.
Nämä kirjat ovat muiden kirjojeni joukossa ja aivan kuin loistaisivat sieltä minulle:) Monia muitakin kirjoja on ja monella on tarinansa ja voin kertoa niistä lisää, joskus, kun tuntuu siltä.
Kirja minulla on aina mukana. Laukussa aina joku pienempi ja yöpöydällä vino pino ja monta kirjaa on menossa yhtäaikaa, ahneuksissani:)
- Posted in Kirjat
Joulukuu 25th, 2007 at 14.41
Aika jännää. Oman elämänsä sankari oli minullekin kova juttu ja taisin sitä pakkosyöttää muutamille tuttavillekin lahjan muodossa. Irving on Garpin maailmasta lähtien kuulunut suosikkeihini, mutta Sirkuksen pojan jälkeen häneltä ei ole ilmestynyt mitään kunnollista. Muutaman sen jälkeisin ostin, mutta nyttemmin olen lopettanut hankinnatkin, koska ainakin kaksi jäi kesken.
McCourtista pidin sumeesti, sen kerronnasta, tosin kakkososa jäi himmeämmäksi. McCourt sysäsi minut lukemaan monia muitakin hyviä irlantilaisia. Oletko lukenut Roddy Doyleya?
Tervo on tuntemattomampi suuruus, en ole häneen juurikaan tutustunut. Hotakainen ei iske minuun lain, vaikka suosittu onkin.
Joulukuu 25th, 2007 at 16.19
John Irving on minun suosikkini ollut jo Kaikki isäni hotellit-kirjasta alkaen ja hänen kirjojaan on minulla jo 9kpl.
Minulla on sellainenkin vika, etten kykene jättämään kirjojani kesken, vaan luen aina loppuun asti. Jotain neuroottista?
McCourtin kakkososa oli jotenkin tilauksesta tehty ja minua se ei oikein sytyttänyt, kai siksi, että päähenkilö oli jo aikuinen? Doyley on tuntematon minulle, vielä….
Tervo ja Hotakainen ovat suosikkejani, koska pidän siitä suomen kielen näppäryydestä ja sarkasmista.
Joulukuu 26th, 2007 at 23.10
Eihän voi olla elämää ilman kirjoja…Ainoa ongelma on siinä, että on niin paljon mitä haluaisi lukea, muttei kertakaikkiaan ennätä ja pysty.
Olen myös tykästynyt John Irvingin kirjoihin, samoin McCourtin. Pidin myös siitä kolmannesta. Roddy Doylelta luin kirjan nimeltä Hähhähhää enkä pitänyt siitä yhtään!
No, Hotakainen on vaan NIIN hyvä. Mutta:jos minä pidän jostain, voi se toiselle olla tosi huonoa luettavaa ja päinvastoin. Olen nyt jouluna uppoutunut Sivi Hufvstedin kirjaan Kaikki mitä rakastin ja suosittelen kovasti eli lukemisiin.