Joulukuu 25th, 2007 by kimmeli
Taas kävin elokuvissa. Nyt oli vuorossa Raja 1918. Minun oli se vaan ihan pakko nähdä, vaikka en juuri sotaelokuvista pidä. Halusin nähdä sen lähinnä tarinan ja näyttelijäsuoritusten takia. Elokuva marssitti hyviä näyttelijöitä esiin, kuten Minna Haapkylän ja ihan uuden minulle; Martin Bahne, johon ihastuin oitis. Hannu-Pekka Björkman oli myös loistava. Ohjaaja Lauri Törhönen oli pannut omaa elämäänsä mukaan ja kun sen tiesi, niin sen osasi huomata. Tarina oli niin surullinen ja kamala. Sitä taas jotenkin osaa entistä paremmin arvostaa tätä elämää, kun meillä on rauha.
Roman Schatz oli myös mukana kaartissa, saksalaisena tietenkin ja niin sotilaallinen, että ryhtiä oli enemmän kuin muilla. Tästäkin tiesin etukäteen, sillä olin siitä kerran Romanilta kuullut. Hyvin meni ja voisin kuvitella näkeväni hänet jossain muussakin elokuvassa. Luulen, että moni muukin haluaisi.
Elokuvaseurana minulla oli serkkuni ja tätini! Serkkuani olin pyytänyt, mutta tätikin lähti ja se oli erittäin hienoa!!! Hyvä elokuva ja hyvässä seurassa, niin kaikki oli hyvin.
Joulukuu 25th, 2007 by kimmeli
Muutamat lukemani kirjat ovat osoittautuneet pelastuskirjoiksi. Olen aina lukenut ja en tulisi päivääkään toimeen ilman kirjoja. Luen säännöllisesti ja se on elinehto eli vertaan sitä syömiseen ja nukkumiseen. Tuskin voisin kuvitella, miten olisin selvinnyt elämässäni ilman kirjoja. On ollut kriisitilanteita, joista olen selvinnyt juuri jonkun kirjan ansiosta.
Muutamia mainitakseni, niin eräs on John Irwing: Oman elämänsä sankari. Olin töissä vieraalla paikkakunnalla ja työkaverit olivat ihan pepusta. Minut eristettiin täysin heistä. Jaksoin aina työvuoroni loppuun sillä, kun tiesin, että minua odottaa kämpillä se kirja. Sen kirjan ajatteleminen aina antoi virtaa ja jaksoin painaa. Se kirja auttoi minua unohtamaan paskan työn ja antamaan siten levollisen unen. Vieläkin kun katson sitä hyllyssäni, minulle tulee siitä hyvä mieli.
Avioeroni aikaan, kun olin niin surullinen ja niin kovasti raskaana, minut pelasti Seitsemännen portaan enkeli(Frank McCourt). Se valoi lohtua siitä, että minulla on kaikki kuitenkin niin hyvin, kun meillä on ruokaa ja lämmintä. Minulla ei ole aihetta valittaa, vaikka suru olikin niin syvä.
Sitä surua hälvensi lisäksi Jari Tervo: Minun sukuni tarina. Upposin sen kirjan lumoon ja se antoi minulle niin paljon muuta, etten olisi niin itkenyt.
Nämä kirjat ovat muiden kirjojeni joukossa ja aivan kuin loistaisivat sieltä minulle:) Monia muitakin kirjoja on ja monella on tarinansa ja voin kertoa niistä lisää, joskus, kun tuntuu siltä.
Kirja minulla on aina mukana. Laukussa aina joku pienempi ja yöpöydällä vino pino ja monta kirjaa on menossa yhtäaikaa, ahneuksissani:)
