Pikku tyttäreni
Joulukuu 12th, 2007 by kimmeli
Tyttäreni on se meidän perheen järki. Hän se palauttaa minutkin aina maan pinnalle. Se hämmästyttää minua joka kerran. Juuri kun olen oikein ilakoinut jostain ihan sumeena, hän kuittaa sen erittäin järkevästi ja näkee asiat aina niin realistisesti.
Pienenä hän oli tavattoman kiltti ja minulle sanottiin aina, etten tiedä lasten hoidosta mitään. Taisin tulla siitä tietoiseksi vasta kolmannen lapseni kohdalla:) Hän on hyvin vastuullinen ja siinä näen itseni, sillä se on kai jotenkin niin syvällä, selkäytimessä, että kantaa vastuuta. Kun vielä olimme kokonainen perhe ja asuimme maalla , laitoin hänet pikkuveljensä kanssa pihalle. Sanoin, ettei tielle saa mennä, muuten saa vapaasti leikkiä. Tyttäreni ei osanut ollenkaan leikkiä, kun silmä kovana vahti vaan pikkuveljeään ja kun pikkuveli oli menossa tielle päin, huusi kuin sumusireeni: äiti, tänne, äkkiä, K menee auton alle!
Isin tyttö, silloin ja edelleen. Oli/on isästään äärettömän mustasukkainen. On siis haukkunut kaikki minun miesystävät, joita ei ole ollut pilvin pimein, mutta jokunen aika lyhytaikainen. Rinnastaa isäänsä ja vetoaa siihen, että isi on parempi, johon en ole voinut muuta sanoa, kuin että tottahan se on, vaan kun isiä meillä ei ole, eikä isin veroista osu kohdalle…
Nyt on sitten teini-ikä pukkaamassa siihen malliin päälle, että hui kauhistus! Minun pikku tyttöni on kasvanut lähes minun mittaiseksi ja lainaa joitain minun vaatteitakin. Kiukuttelee?! Kiltti pikku tyttöni on alkanut kiukutella. Äkseeraa, niin että olen välillä ihmeessä. Yksi on ylitse muiden: Tokio Hotel. Vain siitä puhuu, jos puhuu ja silmät loistaen. Koko huone on tapetoitu TH:n jullareilla ja lisää tarttis saada. Eilen sain häneltä viestin: Sain Bravon! Luulin ensin, että jostain kokeesta, ennen kuin tajusin,mistä on kyse…Bravo on lehti, se saksalainen lehti, jossa on viime aikoina ollut paljon TH-asiaa. Koko kaupungin Bravot(joita ei montaa ole) ovat menneet hyvin kaupaksi, kun kaikki TH-fanit hakevat niitä.
Kukaan ei ole saanut tuntemaan minua niin noloksi, kuin tyttäreni. Hänen mielestään kun kaikki mitä äiti tekee, on tosi noloa. Hän on kertakaikkisen ihana tyttö! Olen ystävilleni sanonut, että kielellisesti lahjakas tyttäreni on perinyt sanallisen valmiuden äidiltään, mutta tyylin isältään(sarkastisuus).
- Posted in Lapset
