Vaimot keskustelee
Joulukuu 10th, 2007 by kimmeli
Kävin eilen hakemassa lapsia isältään. Minulla oli uusi villatakki, jota en sitten osanutkaan pitää. Otin sen mukaan ja ajattelin tarjota exäni vaimolle…
Perille päästyäni menin tupaan ja kysyin ensin, missä Hän on? Kammarissa, ja sinne sitten. Hän oli siellä lepäämässä ja silti uskaltauduin sisään, koska hän samalla nousi ylös. Pyysi laittamaan oven kiinni ja alkoi sitten kertoa minulle asioita, joita ei tarvinut kenenkään toisen kuulla. Minulle tuli aika kiva olo, että hän uskoutui minulle. Rupattelimme ja sitten koklasimme villatakkia, joka oli kuin hänelle luotu. Olin onnellinen 
Kun lähdimme, minä ja lapset, koko auto oli kuvioitu kissan tassuilla. Kaikki neljä kissa olivat tassutelleet auton päällä. Varsin söpöä eikä varppina tämän taloyhtiön autotallista löydy yhtä hienosti tassuteltua autoa.
- Posted in Pohdintoja
Joulukuu 11th, 2007 at 17.02
Tota mä ihailen. Pari vuotta sitten sanoit että et ole koskaan nähnyt sun eksän uutta ja teidän erostahan oli jo viisi vuotta silloin. Että sellasten taustojen jälkeen voi tulla noin hyvät välit, niin siinä onmun mielestä jotain tosi hienoa ja ainutlaatuista.
Joulukuu 11th, 2007 at 23.03
Minusta tuo villatakkihomma oli hieno juttu. Tulee mieleen jotkut omat ostokset, kuinak niille sitten aina löytytykin joku sopiva omistaja - ihan kuin olisi tullut alunperinkin tiedostamattaan ostaneeksi jotakin ihan toiselle, kuin itselleen. Varsinkaan kun nuo ostokset eivät istu itselle.
Kerran ostin kirpparilta monenmonta pientä villatakkia, kun olivat niin söpöjä. Sitten yllättäin tuli käymään entinen lukiokamuni, joka olis jo saanut kolme tyttöä tässä tapaamiseten välissä. Kas, kummaa! Villatakin sopivat heille kuin nenät päähän. Ja heillepä ne asitten nnoinkin.
Joulukuu 12th, 2007 at 11.11
Tapasin exäni vaimon 3,5v sitten, kun heidän ensimmäinen yhteinen syntyi ja siitä tapaamisesta olen kertonut siinä Erosta voi selvitä kunnialla-blogissa…
Jotenkin minä vaan nautin, kun voin olla väleissä, sillä vihanpito ja katkeruus on raskaita taakkoja.
Niin, ja ehkä olinkin ostanut sen villatakin juuri Häenlle, kun se niin puki häntä ja teki meidät molemmat iloisiksi:) Antamisen ilo on hemmetin kutkuttavaa!