kimmeli 9. Joulukuu, 2007
Tämä Karpalolta napattu meemi tuntui niin ihanalta, että pakko koklata. Eli saa ottaa minultakin samoilla periaatteilla, näihin sanoihin liittyvillä lapsuusmuistoilla oma sana perään ja siitä juttua. Töihin:)
1. KAMPA tuo mieleen aina sen ruskeankirjavan muovikamman, joka oli isäni perstaskussa. Hän aina sillä kampasi omat hiuksensa ja kun mentiin vaikka kylään, niin sitten minunkin. Se oli taskussa muuttunut käyräksi ja torilta niitä sai halvalla koko nipun.
2.LINTU oli se pulu, jonka isäni pelasti. Toi yhtenä aamuna meille kotio. Pulu oli jotenkin vahingoittunut, eikä päässyt lentämään. Sille tehtiin pesä parvekkeelle ja ruokittiin sitä sinne. Eräänä aamuna se oli toipunut ja lentänyt pois. Meillä tais olla vähän ikävä.
3.MERI on aina peloittanut. Suuri ja avara meri sisämaan kasvatille oli kunnioitusta herättävä. Siitä kerrottiin vain saduissa…
4.KITARA tuo mieleen helluntalaiset. Kitara oli lähes aina se soitin millä säestettiin kaikki ne hengelliset laulut.
5.KELLO on se kiva herätyskello, missä kana nokki jyviä tikityksen tahtiin. Äitini ystävällä oli sellainen kello ja kun menimme kylään, jaksoin pitkään katsella sitä nokkivaa kanaa.
6.OKSENTAMINEN tuo mieleen tapauksen kun olin 5v. Olin juuri syönyt lautasellisen marjapuuroa. Paha oli tuli ja menin sänkyyn ja äiti meni pesemään rappukäytävää. Sänkyni oli olohuoneen nurkassa ja sinne sängyn viereen lattialle se tuli, marjapuuro ja oli siinä niin kauan kun äiti tuli takaisin. En pidä marjapuurosta, edelleenkään.
7.MUMMO oli se, joka oli kuollut ja jota kaipasin aina. Minua harmitti suunnattomasti, ettei minulla koskaan ollut omaa mummoa.
8.KIRJA on aina ollut jotain sellaista, mitä ei voi lyhyesti kertoa. Kirjan koskettelu on tuntunut aina upealta ja sen sisältöön paneutuminen aivan uskomatonta. Minulla oli lapsena vain muutama oma kirja ja ne olivat kalliita aarteitani. Leikin niillä jopa kirjastoa:)
9.PIPO oli se mitä kaipasin, sillä minulla ei ollut pipoa. Aina hattu, joista sain kärsiä. Kaikki haukkumiset keskittyivät hattuihini.
10.MATEMATIIKKA tuli kun laskento loppui. Ihmettelin aina, miksi ei voi vain olla laskentoa, yhtä vaikeaa kumminkin.
11.METSÄ taas oli kuin meren vastakohta. Ei ollenkaan peloittava vaan täynnä kaikkea näkemistä ja kokemista. Mahtava leikkipaikka. Puolukka-aikana koko sukuoli siellä kykkimässä ja aina oli eväät mukana.
12.UKKONEN oli se mieletön kokemus, josta otimme kaiken irti. Se tuntui niin hienolta kun oikein jyrähti. Veljeni kanssa hilluimme onnesta sekaisin, kun tuli paljo vettä ja kaupunki tyhjeni ja vain me siellä tanssimme sateessa, ukkosen tahdittamina ja salamoiden välkkyessä.
13.HIUKSET kynittiin aina lyhyiksi ja kukaan ei tunnistanut minua tytöksi ja halusinkin välillä olla poika. Ehkäpä juuri sen takia nyt aikuisena pidän pitkiä hiuksia.
14.VELI on aina ollut minulle rakas. Sain hänet 5-vuotiaana ja kävin heti kertomassa koko talon väelle ylpeänä, että minullapa on veli. Sittemmin kuljetin häntä aina mukanani, vaikka olisin välillä halunut mennä ilmankin.
15.IKKUNA toimitti television virkaa. Lapsuudessani ei ollut televisiota, joten istuin ikkunalaudalla ja katselin ulos:)
16.KALENTERI oli äidilläni sellainen seinällä pidettävä, mistä joka päivä repäistiin sivu irti.
17.PUURO….kts. kohta 6
18.NENÄLIINA oli aina kankaasta ja kaunis. Naiset pitivät nenäliinaa hihassa ja se oli varsin luonnollista. Mitäpä jos nytkin:) Tai kyllä mummut varmaan pitää.
19.NAPPI kuului lapsuuden leikkikaluihin. Meillä oli nappilaatikko ja niitä nappeja laitettiin jonoon ja riviin ja ne olivat rahoja ja pelinappuloita jne.
20.LUMI oli se, mitä oli paljon. Talvella se tiesi sitä, että potkukelkalla pääsi liikkumaan ja minulla oli vanerinen pulkka!
21.SAUNA oli piharakennuksessa ja sinne mentiin kaikki yhdessä. Äiti aina kertoi lorua “satu meni saunaan..” ja edelleen minä näen sen pihasaunan, kun se loru tulee mieleen:)
