Joulukuu 6th, 2007 by kimmeli
Linnan juhlien seuraaminen kuuluu minun vuotuisiin perinteisiin. Minusta on erityisen mukavaa ja kiinnostavaa katsella niitä juhlia. Ihastella pukuja ja kampauksia ja bongata, ketä sinne on päässyt.
Minulla ei ole kateuden häivääkään, kun en osaa kadehtia ketään enkä mistään. Minusta kenelläkään ei ole asiat sellaisella tolalla, että minulla olisi aihetta kadehtia. Olen joka vuosi ihmetellyt sitäkin, miksi linnan juhlista nousee sellainen poru? Itse en haluaisi sinne ja ei ole onneksi pelkoakaan sinne joutumisesta. Parasta on katsella niitä kotisohvalta:)
Joulukuu 6th, 2007 by kimmeli
Itsenäisyyspäivä ja vapaata.
Eilinen juhla meni hienosti ja olin kotona jo klo 23. Heräsin tänä aamuna jysäriin, siitäkin huolimatta, että olin juhlissa autolla, epistä. Joinkaksi kuppia kahvia, otin särkylääkkeen ja koitin ottaa rennosti. Luin lehden ja söin lautasellisen hyvää ja ravitsevaa kaurapuuroa, ei auttanut. Oli pakko ottaa täsmälääke.
Puin päälleni ja lähdin kirkkoon. Lapset jäivät kotiin tv:n ääreen. Siis, ystävällisesti joka kanava suolsi lasten ohjelmia siihen malliin, että olin voimaton. En jaksanut sanoa mitään.
Ulkona oli liukasta, tuuli ja tihkutti. Huppu päähän ja menoksi. Kirkossa oli todella vähän väkeä, mikä harmitti. Ihan vaan sen takia, että niin moni jäi paitsi siitä rauhoittavasta fiiliksestä. Ajattelin, että nimenomaan sellaiselle ihmisille, joka ei voisi kuvitellakkaan menevänsä kirkkoon, se tekisi erityisen hyvää:) Olla hetki paikoillaan ja rauhoittua, se vaan on niin ihanaa.
Kotona laitoin ruuan ja oli pakko vetää ruokaperäset…zzz
Suomi-neito viettää synttäreitään koleassa säässä, mutta hartaudella. Ihanaa olla kotona, villasukat jalassa.
