Touhukas torstai
Marraskuu 29th, 2007 by kimmeli
Torstai on toivoa täynnä, oujee. Jo aamusta olin ihan vireessä, vaikka yöllä koski mahaa ja toinen poikani heräsi “kylmäherätykseen”. Jo toinen aamu peräkkäin, kun hänen oli noustava ekana eikä herätys pelanut. Kun vihdoinkin jäin yksin, aloin touhuta. Pyykit koneeseen ja mankeli päälle. Tiskit likoamaan ja sitten paketoimaan. Niin, joululahjoja paketoimaan. Suurin osa paketeista on jo nimittäin hankittu ja kun ei ollut lapsia kotona, sain rauhassa puuhastella.
Naapurin rouva kävi välillä suunnittelemassa nutturaa. Minun olisi laitettava hiukseni nutturalle, kun eihän sovi, että iltapuvun kanssa hiukset lentävät vapaana. Voi juupeli, kun olis jo juhlat juhlittu, että vois olla ihan “normaali”.
Aika riensi ja oli saatava kaikki hommat tehtyä, ennen kuin lähdin töihin. Postikin kerkesi tulla, ihme:) Joululahjat roudasin kellariin ja avaimen otin ihan omaan talteen… On se vielä niin mukavaa keksiä kaikkea ja älyyttää lapsia tai enää yhtä lasta joulupukki-jutuilla. Mitenkähän sitä sitten pärjää joulunvalmisteluissa, kun kukaan ei enää usko joulupukkiin… puuttuu se mielenkiintoinen vedätys…
Töissä pääsin heti alkajaisiksi hierojalle. Paitsi, että ennen sitä nuoremman poikani ope soitti. Poika oli kaatunut jäätikölle ja silmäkulmassa oli patti. Sovimme, että soitan isäni hakemaan… Huh, onneksi ei mitään pahempaa. Ope on viisas ihminen ja osasi selittää asian niin, etten saanu heti kamalaa hepulia.
Poikani oli halunut kotiin. Samanlainen kuin minäkin, että kun sattuu, niin haavat on saatava nuolla omissa oloissa. Isäni oli hoitanut haavaa ja vienyt sitten pojan omaan kotiin. Hälytin sisarukset vahtimaan pikkuveljeä, ihan vaan aivotärähdyksen varalta ja olivat sitten poikaa herätelleet aina kun nukahti.
Töistä palattuani oli silmäkulmakundi sohvalla telsua katsomassa ja ihan hyvissä voimissa. Vaan olipas ruman näköinen silmä. Äidin sydän oli murtua:(
