Painajainen
Marraskuu 26th, 2007 by kimmeli
Viime yönä näin sen, painajaisen, mikä sai minut huutamaan…(nolottaa).
Olin meidän autohallissa ja liikkeellä oli varas. Makasin selälläni siellä autohallissa, aivan kuten sängyssänikin…ja kuulin ne askeleet. Kopisevat kengät betonilattilla, jotka lähestyivät. Ajattelin, että jos huudan oikein kovaa, niin se pelästyy… ja sitten minä huusin. Kun näkee painajaista ja yrittää huutaa, niin ei tule ääntä. Nyt tuli. Heräsin siihen, enkä ollut ainoa. Nuorempi nukkui vieressäni ja heräsi. Vanhempi nukkui omassa huoneessaan ja heräsi. Tyttäreni onneksi ei…
Aamulla puhuimme vielä ja minun oli kerrottava uneni pojille. Kysyin, että olivatko pelästyneet, kun äippä sillai huutaa. Eivät olleet, pikemmin heitä nauratti. Aprikoivat vielä, että mitä jos naapurit olisi kuulleet, huh, niinpä:)
Kun heräsin siihen huutooni, minun koski joka paikkaan. Olen aiemminkin ihmetellyt, että kun herään painajaiseen, niin joka paikkaan sattuu. Onko se jonkinlainen jännitystila, joka kuitenkin menee sitten ohi. Vähän aikaa meni, ennen kuin uskalsin mennä vessaan, kun niin pelotti se uni…
- Posted in Pohdintoja
Marraskuu 28th, 2007 at 0.36
Tervetuloa kerhoon. Tiedän tasan tarkkaan, miten valjulta tuntuu, kun ei saa ääntä ja herää sydän hakaten. Tiedän myös, mitä se on, kun herää omaan huutoonsa:)
Marraskuu 28th, 2007 at 11.56
Kiitos, kiva kerho:) “Yölliset huutajat”. Poikani jaksavat edelleen kuittailla. Viimeksi tänä aamuna: Et muute viime yönä huutanu ja sitten ne pikkasen demostroivat:)