Kirkollista
Marraskuu 25th, 2007 by kimmeli
Tänään olisin voinut mennä kirkkoon, mutta on niin vilkas viikko takana, että on välillä pysähdyttävä. Olen siis tukka putkella ollut menossa kaiken aikaa, niin että on päivätkin ihan sekaisin, vaikka kimallusta täynnä.
Minusta on välillä aivan ihanaa mennä kirkkoon. Istua penkkiin ja rauhoittua. Ottaa virsikirja ja katsoa ens alkuun, osaako kaikki valitut virret ja kuinka moneen voi yhtyä mukaan laulamaan. Onko saarna hyvä, sillä ei ole väliä. Hyvää saarnaa tietysti kuuntelee, mutta jos ei jaksa kuunnella, voi vaan olla. Se onkin parasta kirkossa, että saa olla paikallaan, ei voi lähteä kesken kaiken vaikka tiskaamaan. Harras tunnelma kietoo ja kiehtoo. Kun istuin siellä vasta eronneena, vauva mahassa ja kaksi muuta lasta pyhäkoulussa, koin olevani kuin turvassa. Täällä kukaan ei voi minua loukata ja se herkisti…
Tänään en siis mennyt kirkkoon, mutta kuuntelin Jumalanpalveluksen telkkarista ja mikä ihaninta, se tuli Helsingin diakonissalaitoksen kirkosta. Siellä minä olen aina käynyt yksin, kun kirkko on ollut tyhjä. Aikoinani, asuessani Kalliossa ja päästessäni yövuorosta, menin toisinaan sinne diakkarin kirkkoon istumaan, aamulla kello 7-8 välillä. Rauhoittumaan, ja sitten nukkumaan.
Useat ihmettelevät minun, niin kovasti maallisen ihmisen kirkossa käyntiä, mutta saahan sitä ihmetellä, monia muitakin asioita. Voinhan minäkin ihmetellä sitä, miksi ihmiset, jotka kuuluvat kirkkoon, eivät käy siellä? Minä en kuulu, mutta käyn silti:) ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille.
- Posted in Pohdintoja
Marraskuu 25th, 2007 at 15.19
On se vaan jännää, että kirkossakin taitavat käydä vaun ne, jotka eivät siihen kuulu. :-D. Minäkin olen käynyt siellä tasaisen epäsäännöllisesti ja kuuntelen ja katson Jumalanpalveluksia telkkarista silloin tällöin. Lisäksi olen pestautunut kirkon palvelukseen ja tehnyt sosiaali- terveys- ja lapsityötä niin kauan, kuin se on ollut mahdollista. Mutta loppuihan se sekin Jumalan palvelus, kun työni kilpailutettiin ja tilalleni palkattiin kirkkoon kuuluva kansalainen.
Marraskuu 25th, 2007 at 15.31
Niin, minäkin olen aina kuvitellut, että voidakseen työskennellä kirkon piirissä tai sen hyödyksi, on kuuluttava kirkkoon. Minä taas olen sitä mieltä, että ei Jumala kysele minulta, kuulunko kirkkoon ja mihin kirkkoon??? Minulla on ikään kuin “suora linja”.