Mahoton, ku aika rientää
Marraskuu 24th, 2007 by kimmeli
Se on jälleen todettu. Minulla on ollut niin mukavan toimelias viikko, ettei ole juurikaan ollut aikaa istahtaa edes siksi aikaa, että olisi muutaman sanasen naputellut.
Eräänlainen hoppu alkoi jo heti maanantaina, kun kone, tämä meidän tuvan nurkassa nököttävä kotialttari ei suostunut avautumaan. Kokeilin kaikki keinot, paitsi purkin avaajaa ja silti aivan turhaan. Aloin käymään kierroksilla ja ajattelin käyttää sen hyödyksi ja viedä siltä istumalta härvelin huoltoon. Pakkasin laukkuun ja ei kun autoon. Kärsin lievästä jännityksestä, koska minulla oli sinä iltana ja jo iltapäivänä kirjailijavieras, joten oikein hyvä fiilis mennä risan koneen kanssa huoltoon…
Liikkeessä oli todettava se sama, ei käynnisty, mutta ehkä kiintolevy on kuitenkin ok. Härveli oli jätettävä sinne ja sanoin heti, että en sitten halua siitä maksaa mitään! Silloin se nuori mies tuumasi, ettei hänkään halua mitään ilmaiseksi tehdä. Se riitti, ja aloin paasata millasen paskan minulle möitte, jossa ei oo ollu ku vikaa, vaikka on vajaan kaksi vuotta meillä ollut jne… Silloin nousi mies takahuoneesta joka lupasi, että eiköhän me jonkinlaiseen sopimukseen päästä:). Päästiinhän me! Jätin koneen sinne ja sanoin, ettei sitten niin minkäänlaista kiirettä.
Hain sen vasta parin päivän päästä ja maksoin 30€ (se sopimus)ja kone toimii. Jälleen olen miettinyt tätä maailman menoa, kuinka kaikki tavara on niin hemmetin huonoa ja mikään ei kestä ja jatkuvasti on oltava korjaamassa ja maksaa! Ärsyttää niin maan vitusti!
- Posted in Yleinen
Marraskuu 25th, 2007 at 0.37
Tämän illan olen tapellut langattoman yhteyden kanssa. Kone vain tipahti netistä eikä siinä enää muka ole mitään määrityksiä. Siis aivan itsekseen. Pistää jälleen vihaksi. Ei mene kannettava nettiin, ei sitten millään. Tänä nakutan vanhalla pöytäkoneella:(
Marraskuu 25th, 2007 at 11.53
Koneet saavat pinnan kiristymään… Kun toin läppärin takas kotiin ja yritin virittää sitä pöytänäyttöön takas, en osannutkaan. Pisti niin kaiken solmuun, että olin pikkasta vaille pimahtaa, kunnes soitin naapurin miehelle, joka puhelimessa kertoi heti, mitä nappeja pitää painella ja taas oli kaikki kunnossa!