Päivien Kimallusta

Marraskuu 16th, 2007 by kimmeli

Minä tein sen! Kaatusin! Mitään niin hauskaa minulle ei ole sattunut aikoihin.

Olin tyttäreni kanssa käymässä postissa ja takas tullessa minä vain liukastuin, jalka lähti sillai sivuluisua ja olin polvillani. Taivas, että mahdoin olla koomisen näköinen:)

Minua siis nauratti se kaatuminen. Olin ihan hysteerinen kun kikatin ja se vain yltyi kun tyttäreni oli niin nolona. No, senhän arvaa, teini-ikäinen tytär hauskuutti minua kommenteillaan kuten: -Tosi noloo, ku tyyppi vaan tollee röntyilee. Repesin ihan täysin. Sit lasta nolotti vielä enemmän: - Älä naura! En voinut sille mitään, mutta nauratti vaan kamalasti. Aloin jo ajattelemaan, että oliko se joku oire siitä kaatumisesta?

Kun tulimme kotiin, niin tyttäreni paljasti hississä, että omakaan kaatuminen ei ole niin noloa, kuin äidin ja hän on sentään vetänyt lipat oikein kunnolla ja vielä suojatiellä.

Että semmosta….noloo tää äitin elämä, mutta senhän kaikki teini-ikäisten äidit tietävät!