Jurpituttaa
Marraskuu 13th, 2007 by kimmeli
Kyllä osaa ottaa välillä pattiin. Kun on valmiiksi sellainen PMS-olo, eli ei mitään syytä olla huonolla tuulella ja sitten vaan on, niin eväät kaikkeen on valmiina.
Kotona kaikki putosi ja tuntui, että kaikki mihin ryhdyn, ei onnistu. Ruokaa piti laittaa ja se otti koville, kun ei ois vähääkään kiinnostanut. Sain kuitenkin sen tehtyä.
Seuraavaksi ajattelin, että nyt ulos reippailemaan. Ou nou, ulkona oli ilma ihan pepusta. Tuuli niin, että hetkessä minun hiukseni olivat tuivertuneet miten sattui, liimaantuneet huuliin, huulipunaan ja sillee… kylmä. Olin suunnitellut meneväni uudelle kirpparille, mutta se olikin kiinni. Kävin sitten yhellä toisella kirpparilla ja vain saadakseni lisää vettä myllyyni. Siellä oli aivan pöyristyttävät hinnat. Pienet kurkkupurkit, jotka minä heitän lasinkeräykseen, maksoivat siellä 0,8€. Lisäksi aivan uskomatonta rojua yllin kyllin, äkkiä pois.
Jatkoin matkaa postiin ja poikani oli seuranani, onneksi, vähän tasoittamassa. Meinas auto tulla suojatiellä päälle, kun me ylitimme tietä vihreällä valolla. PRKL! Postissa selvisi, että kaksi pikkupakettia, joita olimme tulleet noutamaan, olivatkin isoja paketteja. Vähällä oli, etten sanonut, että annetaan olla, en ota niitä. Narusta tehtiin kantoapua ja kyllähän me ne kotiin raahattiin.
Kotona olin ihan poikki. Pahalla tuulella oleminen on äärettömän rasittavaa. Tyttäreni oli saapunut kotiin ja aloitti jäkätyksen joululahjoista, että mitä haluaa. Olen siis aivan lopen kyllästynyt koko aiheeseen! Käskin olemaan hiljaa ja hiljaisuus tuli, kun hän paiskasi huoneensa oven kiinni. Nuorimmaiseni keitti minulle kahvia ja eiköhän se tästä vielä tilanne rauhoittune.
- 2 Comments »
- Posted in Pohdintoja
