Päivien Kimallusta

Marraskuu 11th, 2007 by kimmeli

Lapset olivat oman isänsä luona, niin kuin tälläisenä päivänä kuuluukin. Heillä oli siellä ihan omat ohjelmansa. Illalla ehdotin, että voisivat laulaa oikein kuorossa isälleen, onhan heitä siellä yhteensä viisi lasta.

Kävin oman isäni kanssa syömässä. Sain kerrankin tarjota isälleni ruuat kun yleensä hän aina petaa koko laskun. Yrittihän kyllä laittaa vastaa, mutta aivan turhaan, pidin pintani. Söimme seisovasta pöydästä niin, että vieläkin napa paukkuu.

Katselin siinä muitakin isiä. Oli perheitä ja ei-perheitä. Iso mies, sellainen tosimiehen näköinen, lohdutteli vauvaa. Se oli niin somaa. Vauva ei ollut varmaan kuin kuukauden ikäinen ja äänikin sellainen hento, mutta niin hellästi tämä karpaasi poikastaan hoiteli, että sen huomasi moni.

Lasikaapissa, missä sai tupakoida, oli sen sijaan hivenen erilaiset isät. Oluttuoppia suudellen ja välillä savuketta, liekö lapsettomia…toivottavasti.

Minäkin olen lähes aina turvannut isääni. Hän aina jeesaa kun autossa on häikkää tms. Veljeni joskus kuittasikin, että hanki itelles mies, niin ei tarttis olla aina isää pyytämässä. En minä kuitenkaan taida…