Syyslomalla
kimmeli 27. Lokakuu, 2007
Ikinä en olisi uskonut, kuinka me sen vaan teimme, mutta piipahdettiin Lapissa. Pakattiin autoon kimpsut ja kampsut ja kohti pohjoista. Lomassa on ihanaa se, ettei juosta kellon perässä eikä tarvitsee siis noudattaa aikatauluja. Sitä vaan mennään…
Olin ilmoittanut Haukiputaalle, että saavumme johonkin aikaan varaamamme hotelliin ja aikaa en osaa sanoa, mutta tulemme joka tapauksessa. Kerkesimme sinne jo salkkareita katsomaan:). Tosin minä nuorimmaiseni kanssa kävimme kävelyllä, sillä oli pakko saada happea koko päivän autossa olon jälkeen.
Seuraavana aamuna jatkoimme taas matkaa kohti Kittilää. Kaiken aikaa oli vahdittava poroja, koska niitten näkeminen oli niin odotettua. Uskomatonta oli se tie, pitkin Ruotsin rajaa, kun se oli niin kovasti asuttua ja kaunista. Pellossa pysähdyimme ja monessa muussakin paikassa.
Kittilässä olimme illan suussa, onnellisina perillä. Vajaat tuhat kilometriä mittarissa. Ei kun kylille! Seuraavina päivänä sitten rankkaa tunturin kuvetta kapuamista ja Levillä shoppailua yms.
Kun Kittilässä oli oltu kaksi yötä, lähdimme kotimatkalle. Tarkoitus oli ajaa yhtäsoittoa, ilman yöpymisiä. Pääsimme lähtemään vasta kymmenen hujakoissa ja minulla selkä sökönä. Lapset kantoivat matkatavarat autoon ja eikun baanalle. Tälläkertaa ajelimme Kajaanin kautta kotiin.
Sitä ennen oli käytävä Rovaniemellä joulupukkia moikkaamassa. Ranualta ostettiin nenät. Olihan nenäpäivä:). Kajaanissa syötiin. Sen jälkeen olikin pimeässä ajoa, mutta ei haitannut. Kotona olimme keskiyöllä ja taas melkein 1000km mittarissa ja voin vakuuttaa, lopen uupuneena.
Hieno reissu ja olen ylpeä, että teimme sen. Lapset jaksoivat taas niin mallikkaasti, että kai sitä on pakko alkaa suunnittelee seuraavaa reissua…
hienoa, että loma oli onnistunut. meillä alkoi nyt koulujen syysloma, mutta emme ole lähdössä minnekään.
Jep! Lapsissa on uskomaton volyymi myötätuulta, jos niikseen.