Himmeä päivä
kimmeli 21. Lokakuu, 2007
Miten joskus joku päivä voi jo käynnistyessään alkaa nikotella…
Eilen valvoin myöhään, vastoin tapojani ja katsoin elokuvan. Sen jälkeen vielä luin ja niin tänä aamuna nukuin tavallista pitempään. Mihin heräsin? Kun tuli tekstiviesti, tyttäreltäni eikä mitään hyvän huomenen toivotuksia, vaan suruviesti. Meidän rakas lemmikkimme oli yöllä kuollut. No, kyllähän se oli tiedossa, että näin tulee käymään, mutta silti minä itkin, join kahvia ja itkin ja sitten yritin lukea lehden.
Piristävää oli toki se, että kirjailijavieraastani oli juttu, mutta jälleen kerran puuttui jutusta, milloin ja missä? Vain se juttu, hyvä juttu, mutta siitä jä maku, että lehti oli nyt taas bongannut tosta noin vaan kirjailijan. Kun nimenomaan olin ollut toimittajan kanssa puheissa siitä, että paikka mainitaan. En kyllä epäilekkään toimittajaa vaan lehden editoimista…PRKL!
Aloin imuroida, että olisin kaikki tunteeni saanut järjestykseen. Ei auttanut. Kirjoitin kirjeen,purkaakseni itseäni, mutta samaan aikaan laittelin tyttäreni kanssa viestejä lemmikkimme viimeisistä hetkistä ja taas alkoi niin itkettää, että kirjeestä tuli varmasti aivan sekava.
Tiskasin astiat ja hihat eivät millään meinanneet pysyä ylhäällä ja muutenkin se tiskaaminen vaikutti siltä kuin olisin ollut eka kertaa sitä tekemässä.
Taidan lähteä hakemaan lapset kotiin.
- Koti
- Kommentit(0)
