Huoli päällä
kimmeli 18. Lokakuu, 2007
Viime yönä näin unta…ex-miehestäni. Voi vaan kuvitella, miten tärkeä ihminen hän edelleen minulle on.
Olimme jossain ihmepaikassa, ja molemmat poikamme olivat mukana, tytärtäni ei ollut. Nuorempi poika kuitenkin hävisi ja sitä etsimme ja vanhempaa pidin kädestä kiinni. Se hätä oli kamala, että mihin poika on kadonnut ja kun oli olevinaan niin paljon muita ihmisiä. Kyselin ja kukaan ei ollut nähnyt ja ei ollut puhelintakaan.
Onnellinen uni sen takia, että poika löytyi ja olimme taas kaikki yhdessä. Kun aamulla mietin sitä unta, niin oikein sydäntä kouristi, kun ihmettelin, missä oli tyttäreni? Miksi hän ei ollut siinä unessa?
Tulin siihen tulokseen, että hänestä en ole sillai huolissani kuin pojista. Jotenkin vain aina luotan tyttäreeni, joka on niin huolellinen ja järkevä. Pojat ovat eri asia. Vanhempi poika on aina menossa ja alttiina vaaroille. Nuorempi taas vaan on se nuorempi, josta juuri sen takia aina huolehtii.
Aina olen ollut niin kauhea huolehtimaan ja jos joku on myöhässä, olen valmis uskomaan kaikkein pahinta. Runsas mielikuvitus on tässä tapauksessa varsinainen riesa. Onneksi lapset jo tietävät sen ja siksi noudattavat sovittuja aikoja ja soittavat oitis, jos pikkasenkin myöhästyvät.
Eräs tapaus oli, kun minulla oli miesvieras, ihan vaan kahvilla. Odotin poikaani elokuvista ja kun ei alkanut saapua, olin tulla hulluksi. En enää kuullut, mitä se mies puhui kun kyttäsin ikkunasta ja ravasin ihan hermona. Loppujen lopuksi oli sanottava, että sori, nyt lähen etsimään poikaani. Kävelin elokuvateatterille ja matkalla kuvittelin jo kuinka poikani on ryöstetty, pahoinpidelty ja viety ties minne. Lähellä elokuvateatteria poikani tuli vastaan. Minä nappasin hänet syliini ja itkin ilosta ja helpotuksesta. Poika ihan pikkasen ihmetteli, mikäs äitille nyt tuli? Se elokuva vaan oli kestänyt tavallista kauemmin.
- Lapset
- Kommentit(0)
