Kanamaisia juttuja
Lokakuu 10th, 2007 by kimmeli
Alkoi niin kanattaa kun luin kanajutun ja nyt on pakko naputtaa omia kanajuttuja:)
Minä olen aina tykännyt kanoista! Ihan pienen pienenä tyttönä, minä tutustuin kanoihin vanhempieni kotipaikoilla. Lapsuuteni kesiin kuului kanat. Äitini kotona niitä oli ja me lapset leikittiin niillä. Ne kanat olivat niin kilttejä ja kesyjä. Aina oli kana sylissä. Kanoja kannettiin navetan vinnille ja lennätettiin alas. Aikaisemmin serkkuni olivat kantaneet rantaan ja uittaneet… Joku voisi väittää eläinrääkkäykseksi? Joka tapauksessa ne kanat olivat niin ihania ja sen takia minun oli vaikea ymmärtää, että sen jälkeen tapaamani kanat ovat olleet vihaisia ja niitä ei ole voinut ottaa syliin. Sitäpaitsi ne vaan munivat ihan normaalisti, kaikesta leikkimisestä huolimatta.
Kerran, kun palasin junalla kotiin äitini kanssa hänen kotipaikaltaan, kotkotin koko matkan. KotKotKot…ja varmaan oli junan muut matkustajat aivan kiukkuisia..mutta minä olin niin onnellinen:)
Viimeiset kanajutut olivat niitä, kun asuimme maalla ennen eroani ja siellä oli naapurissa kanoja. Vihaisia? Ei ajatustakaan, että olisi voinut ottaa syliin:( Vein niille kuitenkin voikukan lehtiä ja katselin verkon takaa. Sain niitten munia ja hyviä ne olivatkin. Onkohan missään enää sellasia lapsuuteni sylikanoja…
- Posted in Yleinen
Lokakuu 11th, 2007 at 21.45
Todella hauska ja mielenkiintoinen kanajuttu! Pystyn niin eläytymään noihin kanaleikkeihin.
Lokakuu 12th, 2007 at 10.03
Siistiä eli meillä on yhteistä! Kun en siis kerrassaan ketään tunne, joka olisi leikkinyt kanojen kanssa ja jolla olisin muitakin juttuja kanoista, kuin vain se, että ne munivat…