kimmeli 10. Lokakuu, 2007
Alkoi niin kanattaa kun luin kanajutun ja nyt on pakko naputtaa omia kanajuttuja:)
Minä olen aina tykännyt kanoista! Ihan pienen pienenä tyttönä, minä tutustuin kanoihin vanhempieni kotipaikoilla. Lapsuuteni kesiin kuului kanat. Äitini kotona niitä oli ja me lapset leikittiin niillä. Ne kanat olivat niin kilttejä ja kesyjä. Aina oli kana sylissä. Kanoja kannettiin navetan vinnille ja lennätettiin alas. Aikaisemmin serkkuni olivat kantaneet rantaan ja uittaneet… Joku voisi väittää eläinrääkkäykseksi? Joka tapauksessa ne kanat olivat niin ihania ja sen takia minun oli vaikea ymmärtää, että sen jälkeen tapaamani kanat ovat olleet vihaisia ja niitä ei ole voinut ottaa syliin. Sitäpaitsi ne vaan munivat ihan normaalisti, kaikesta leikkimisestä huolimatta.
Kerran, kun palasin junalla kotiin äitini kanssa hänen kotipaikaltaan, kotkotin koko matkan. KotKotKot…ja varmaan oli junan muut matkustajat aivan kiukkuisia..mutta minä olin niin onnellinen:)
Viimeiset kanajutut olivat niitä, kun asuimme maalla ennen eroani ja siellä oli naapurissa kanoja. Vihaisia? Ei ajatustakaan, että olisi voinut ottaa syliin:( Vein niille kuitenkin voikukan lehtiä ja katselin verkon takaa. Sain niitten munia ja hyviä ne olivatkin. Onkohan missään enää sellasia lapsuuteni sylikanoja…
kimmeli 10. Lokakuu, 2007
Olin poikani kanssa tänään kaupassa. Etsimme kenkiä ja emme löytäneet juuri niitä, mitkä olisivat miellyttäneet, siis ne mitkä olivat ajatuksissa. Menimme sitten Prismaan ja vain kääntyäksemme takaisin, sillä siellä henkilökunta marssi ulos! Voi perskutti! Heillä oli mielenilmaus! Sanonko mitä mieltä olen kaikista mielenilmauksista…
Minua siis on aina jurppinut kaikki mielenosoitus ja siis kun loppupeleissä on usein kyse rahasta. Minulle lisää rahaa ja paljon. Voi hyvät hyytelöt. Miksi ihmiset eivät voisi olla tyytyväisiä, että niillä on se työpaikka??? Ruokaa ei varmasti puutu ja kaikkea muutakin on, mutta kun mikään ei riitä…. On ihmisiä, jotka mieluusti olisivat töissä jos edes olisi se työpaikka.
Omassa työpaikassani saan jatkuvasti kuunnella marmatusta, kuinka huonosti kaikki on. Jos kaikki se jurputtamiseen kuluva energia laitettaisiin siihen työntekoon tai käännettäisiin vaikkapa ihan päinvastoin eli puhuttaisiin siitä kuinka kaikki on ihan ok, niin johan olisi aika mahtavaa:)
Vaa, kun se saamarin jäkätys on niin arkipäivää. Aina joku jaksaa ja samalla lietsoa vielä muita joukkoon. Minäkin marmatan nyt, marmatuksesta…En kuitenkaan ala osoittaa mieltä, heh sellaiseen en alkaisi, en mistään hinnasta!
Prisman jälkeen selvisi, että kaikki S-ketjun liikkeet olivat suljettu! Mitähän moisella mielenilmauksella voitetaan. Minua ainakin jäi kaivelemaan, että ihanko heti ajaisin Prismaan. Kävin lähikaupassa…
