Arkisto päivälle 6. Lokakuu, 2007

Turussa ja torilla

kimmeli 6. Lokakuu, 2007

Tuli sitten käytyä Turus ja tietty torilla. Ei sinänsä ollenkaan huono reissu, sillä tapasin siellä Reijo Mäen. Pakko oli käydä haastamassa, ihan vaan sen takia, että olimme juuri nähneet alkuviikosta Helsingissä. Kiva osoittaa, että maailma ja Suomi on niin pieni. Ei oikeastaa oo mitään paikkaa, missä ei johonkin tuttuun törmäisi.

Menin Turkuun ison porukan mukana ja erkaannuin heistä heti perillä. Veljeni vaimo oli minua vastassa ja niin me sitten istuimme siellä Turun torilla turisemassa kaffekupposen kera. Ilma oli mitä kaunein ja mikäs oli ollessa. Torikahvila oli viimeistä päivää auki? Vai ihan niitä viimeisiä…en ihan tarkalleen muista, mitä siinä lapussa luki, kun olin niin innoissani Reijosta:).

Torilta suoriuduin tietysti messuille, sillä sitä vartenhan sinne olin mennyt. Tarkoitus oli bongata kirjailijoita ja olla ja viihtyä. Sitä tein oikein täysin mielin, mutta en vatsoin. Syöminen nimittäin unohtui siinä hyssäkässä vallan täysin. Kahvit vetäsin, mutta paluumatkalla olikin jo hutera olo.

Nälkä ei tule, kun on kivaa. Pakko on mainita mm Kari Hotakainen, jonka juttusilla kävin ja jonka haluun vierailemaan työpaikallani. Aion palata häneen ensi vuoden puolella, takuuvarmasti. Kuten niin moneen muuhunkin:)

Illan suussa olimme jo kotona ja vasta sitten tein särvintä, ennen kuin kellahdin sänkyyn, niin uupuneena, että nukuin yhtä soittoa aamuun asti. Olinhan herännyt aamulla jo ennen sian pieremää.

Ihme vekottimia

kimmeli 6. Lokakuu, 2007

Oikein lauantaipäivän huumaa, ihan kerrassaan. Tulin meinaan työpaikalle naputtamaan…tosi pahat vieroitusoireet:). Olin eilen työmatkalla ja en koskenut mihinkään koneeseen. Illalla kotona yritin omaa konetta lempeästi hiplailla…ei lämmennyt.

Tänään vein lapset isälleen ja ajoin suoraan työpaikalle. Pakko tsekata sähköpostit ja kirjoittaa pari juttua. Pää muuten sekoaa, jos siellä kiertää tarinat ympyrää. Tarttisin kipeästi rahaa uuteen koneeseen. Millasen hankkisin, mikä kestäisi edes vähän kauemmin kuin se meidän nykyinen, joka laukesi vajaan kahden vuoden käytön jälkeen…

Eilen illalla alkoi sitten kettuilla tv ja digiboksi. Olin jo siinä vaiheessa, että muutetaan maalle ja unohdetaan kaikki nykytekniikka, kunnes vihdoin ja viimein selvisi syy. Olin kokeillut kaikki pistokkeet, ottanut irti ja laittanut takaisin, kunnes… Viisas poikani sanoi, että isin luona on samanlainen kuva, jos antennin pistoke ei oo kunnolla kiinni. Olinhan sen kokeillut, mutta en kunnolla, sillä se on sellainen kaksihaarainen, kun tietsikka on samassa, niin se toinen oli melkein irti… Voi pyhä jysäys, kun olin itteeni tyytyväinen, kun sen loksautin paikoilleen. Sanoin lapsille, jotta taputtakaa, teidän äitinne on tekniikan ihmelapsi!

Minulla kyllä riittää kotona puuhaa ilman sitä tietokonettakin, ja vieläpä ihan kivaa puuhaa, joten ei minun maailma kaadu ja nythän saan vähän lievitystä. Aion harkita tarkoin, millaisen koneen ja mistä sen hankin!