Päivien Kimallusta

Lokakuu 4th, 2007 by kimmeli

Meille tuli uusi sänky taloon. Ei kuitenkaan minulle, vaan tyttärelleni. Hän on saanut nukkua aivan ihanassa sivustavedettävässä puusohvassa. Minä siis rakastan sitä sohvaa, koska se on vanha ja kaunis, nostalginen ja muutenkin tosi mahtava. Tyttäreni ei vaan ajattele samalla lailla. Niin ja kaikki tietävät, etteivät 12-vuotiaat ole samoilla linjoilla ajatusmaailmassa kuin äitinsä:). Hänestä sohva oli aivan liian kapea…joo, tottahan se oli! Sen takia minä sitten hankin hänelle uuden sängyn. Se nimittäin kävi niin helposti, että vanha naapurini soitti ja kertoi, että heillä olisi joutava sänky. Olen ostanut heiltä ennenkin ihan kelpo tavaraa, joten tiesin saavani hyvää tavaraa sopuhintaan. Vaan, miten järjestää kuljetus?

Soitin tuumailun jälkeen ex-miehelleni ja kas, kun en heti älynyt häneltä kysyä, sillä hänellä sattui olemaan paku ja lupasi ilman muuta tulla roudaamaan. Sovimme, että hän tulee hakemaan minut töistä.

Niin, hän odotti minua ja minua vaan hykerrytti, että olispa joku nähnyt:). Olisin voinut rinta rottingilla kertoa, että se oli ex-mieheni. Sillä, minä kyllä, ihan rehellisesti sanottuna, nautin siitä, kun olen niin hyvissä väleissä lasteni isään! Ajoimme sänkyä hakemaan, roudasimme sen autoon ja sitten taas ajoimme meille. Sänky oli kaksiosainen ja sattuipas niin, ettei sänkyn yläosa mahtunut hissiin. Jouduimme kantamaan sen portaita viidenteen kerrokseen ja jo kolmannessa olin ihan raato. Toinen poikamme nauroi vieressä, että isi jaksaa ja äiti ei…no, isi kantoi sitten yksinään loppumatkan, ku minusta vaan ei ollut.

Naapurista lainasimme porakoneen ja naapuri tuli mukaan, ja niin meillä oli kaksi miestä pulttaamassa sänkyä seinään! Wau! Kelpaa nyt tytön nukkua. Sen puusohvan siirsimme parvekkeelle, kesäsängyksi!