Päivien Kimallusta

Syyskuu 19th, 2007 by kimmeli

Niin just! Koko saamarin yön mie kiehnäsin ja kiehnäsin, ku mahaa sattu. Pelkkä kyljen kääntö sattu. Aamulla kun heräsin, niin yhtään ei ollut levänny olo. Keitin kahvit ja yritin mennä vessaan. Sattu! Ponnistaminen sattu ja muutenkin kiristi ja ku sillai tiukkas mahasta, niin se jotenkin ihmeen kummalla siirtyy päähän?

Ruokaa ei tehnyt mieli ja tiesin, että on pakko syödä, edes jotain, ettei verensokeri pääse laskemaan, koska muutoin paukahtaa migreeni. Kamalaa, lasi vettä ja pari leipäpalaa. Hyvä, sen tein ja sitten töihin.

Mahaa siis koski ja se ei kyllä riittänyt, sillä se vielä turposi. Voi perkele, miksi minulla pitää olla ovulaatio, kun ei siitä ole kuin harmia. Lapsia en aio saada ja se nyt ei onnais muutenkaa, ku sterilisaatio on tehty. Miksi hiivatissa silti pitää kärsiä…

Töissä sain parkkisakot, kyllä savu nousi korvista, ihan lievästi ilmoitettuna. Paska,paska,paska,paska! Tein siitä kyllä heti anomuksen, että jos vaikka saisin anteeksi:).

Lapset soittivat töihin sata kertaa omista riidoistaan. Hittojakos minä niitä töissä puimaan, argh! Kun pääsin kotiin, niin jo oli torppa mallillaan…ja taas sain raivarin, voi helevetti. Kun olin aamupäivällä kerenny tiskaamaan, imraamaaan ja moppaamaan, ni olisko taas aloitettava, olenko minä piika kotonani?
Eikä siinä vielä kaikki….tyttäreni haisi ku parfyymiosasto. Just ku viimeks eilen sanonut, että meillä ei hajusteita voi käyttää, kun mie olen niin allerginen.

Ajattelin vielä laittaa iltapalaa. Paistoin munia ja totta hitossa niitä munan kuoria meni sinne pannulle. Kamalia munia nykyään, ku kuoretkin murenevat…

Nyt jos pääsin viel saunaan ja sit peiton alle, niin ois päivä pulkassa ja toivon mukaan huomenna olisi parempi päivä. Onkohan kellään tällästä? Kiristyspäiviä….